Sisäinen harjoitustie

by Mikko Taskinen

Peilaus Oy julkaisee tällä viikolla kirjan Sisäinen harjoitustie, jonka olen kirjoittanut yhdessä neuroverkko- ja hyvinvointitutkija Krista Laguksen (TkT) kanssa. Kirja käsittelee sisäistä harjoittelemista, harjoittelevaa asennetta ja harjoittelevaa ihmistä eli harjoittelijaa.

Kirjassa nousee esiin seuraavia teemoja:

  • Harjoittelevalla ihmisellä on suuri esikuva eli pieni lapsi. Ihminen on syntymästään lähtien harjoitteleva olento, ja näyttäisi siltä, ettei ihminen koskaan lapsuutensa jälkeen harjoittele vastaavalla vimmalla ja antaumuksella. Kirja tuo esiin näkökulman, että ainakin osa tuosta pienen lapsen asenteesta ja tahdosta on saatavissa takaisin aikuisena.
  • Sisäistä harjoittelemista voi kutsua myös sisäiseksi työksi tai sisäiseksi koulutukseksi, jossakin mielessä myös itsekasvatukseksi, itsensä kanssa kilvoittelemiseksi tai mielen harjoittelemiseksi. Sisäinen harjoitteleminen merkitsee tietoista päätöstä harjoitella sellaisia asioita elämässään, jotka eivät ole itsestään selviä. Näitä saattavat olla keskittyminen, hyväksyvä läsnäolo, tunteiden tasapaino, itsenäinen ajatteleminen, kyky löytää luovia ratkaisuja erilaisissa tilanteissa, ennakkoluulottomuus ja avoimuus uusia asioita kohtaan jne.
  • Yksi kirjan perusoivalluksista on se, että mitä tahansa voi harjoitella ja mistä tahansa voi tehdä itselleen harjoituksen. Lisäksi on olemassa lukuisia valmiita harjoituksia, joiden avulla harjoitteleva ihminen – jäljempänä harjoittelija – voi kehittää usein luonnontilassa olevia kykyjään. Harjoitukset voivat olla keskittymis- ja läsnäoloharjoituksia, sosiaalisia harjoituksia ja meditaatioharjoituksia.
  • Harjoituksia tehdessään harjoittelija muuntaa omaa olemustaan ja kohtaa tässä työssään vastuksen ja vastarinnan. Tämän kohtaamisen kautta harjoittelija kasvaa sisäisessä voimassaan ja hänen itsetuntemuksensa vahvistuu ja laajenee.
  • Harjoitteleva asenne – syy miksi tätä tietä kulkevaa ihmistä kutsutaan tässä kirjassa harjoittelijaksi – perustuu siihen, että harjoittelijan ensisijainen päämäärä ei ole onnistua harjoituksessaan eikä saavuttaa sen kautta jotakin. Hän asettuu harjoittelijan, aloittelijan rooliin, mikä antaa hänelle luvan osaamattomuuteen ja epäonnistumiseen, samalla myös asioiden katsomiseen tuoreesti ilman valmiita mielikuvia. Lupa epäonnistua – ja oppia siitä.
  • Sisäisen harjoittelemisen yhteydessä harjoittelija huolehtii sisäisistä arvoistaan, erityisesti myötätunnostaan ja arvostuksestaan kanssaihmisiä kohtaan. Näin hän pitää huolta sisäisestä inhimillisestä perustastaan. Harjoitteleminen ei ole koskaan vain itseä varten. Harjoitustietä kulkiessaan harjoittelija tulee vähitellen tietoiseksi siitä, miten monet ongelmat hänen elämässään ovat hänen itsensä luomia.
  • Harjoittelemiseen kuten mihin tahansa liittyy itsepetoksen mahdollisuus. Ihminen on myös itseään pettävä olento. Harjoitustietä kulkevan ei koskaan pitäisi aliarvioida mukavuudenhaluaan.
  • Harjoitustielle lähtevä ihminen pyrkii muuntamaan olemustaan, kehittymään, muuttumaan ja tulemaan kokonaisemmaksi ja vahvemmaksi. Samalla hän saattaa etsiä tasapainoa esimerkiksi ihanteidensa ja oman olemuksensa suhteen. Ihminen tutustuu itsessä olevaan ’toiseen ihmiseen’, joka on kuin odottanut esiin pääsyään ja toteutumistaan.
  • Kirjan toisessa osassa erityisesti neuroverkkoja tutkinut Krista Lagus valottaa harjoittelemista neuroverkkojen kannalta. Lähestymistapa on aiheen monimutkaisuudesta ja moniulotteisuudesta huolimatta pyritty pitämään kenelle tahansa ymmärrettävänä, ja samalla vältetty käsittelyn ’tieteellisyyttä’.

Kirjaan on tiivistetty sisäisen harjoittelemisen filosofia kokemusteni ja niistä syntyneiden ajatusten valossa. Koska kokemukseni omalla harjoitustielläni ovat olleet kannustavia, kirjani rohkaisee ihmisiä innostumaan harjoittelemisesta.

Mainokset