Peilaus

Tulee hetkiä, jolloin miettii elämäänsä kuten Mark Knopflerin kappaleessa Private investigations (http://bit.ly/ze3rXT):

And what have you got at the end of the day ?
What have you got to take away ?

 Vastaus voi olla sisäinen kokemus jota ei oikeastaan saa sanoiksi:

Juna meni mutta jäihän tohon vielä raiteet.

Tai sitten vastaus sisältyy illan viimeiseen tekstiviestiin ystävältä:

Meillä on nyt jää-kausi. Ei me sit erotakaan. (:

 Oli ilta ja oli kuu…

Olisiko ihminen ihminen…

On hetkiä, jolloin vain haluaa tietää, mihin nämä päivät oikeastaan menivät. Mille annoin itseni, mihin sijoitin aikani ja miten sijoittamani aika tuottaa – ja mitä?

Jos tätä katsoo numeroiden valossa, saa paljaan kuvan tapahtumista: minne menivät tunnit ja minuutit ja minä niiden mukana.

Jos tätä katsoo läsnäolon valossa, voi toisinaan laskea yhden käden sormella ne hetket, jolloin onnistui olemaan oikeasti läsnä hetkessä, jollekin tunteelle tai ajatukselle, toiselle ihmiselle ja itselleen.

Jos tätä katsoo merkityksen valossa, voi peilata omia arvojaan ajankäyttöään vasten ja nähdä, miten hyvin nämä kaksi vastaavat toisiaan. Annoinko parhaan itsestäni sille, mitä todella tahdon vai jollekin, mille illan tarkastelu ei löydä syytä.

… ilman mahdollisuutta?

Yksityisiä tutkimuksia omasta elämästä. Jos niitä tekisi, elämä muuttuisi ulkoisesta asteen sisäisemmäksi. Ja silloin se, mikä on parasta, pääsisi esiin. Sen ei olisi pakko, mutta se voisi.

Ja minulla olisi oma vastaukseni ja Knopflerilla omansa:

A bottle of whisky and a new set of lies
blinds on the window and a pain behind the eyes.

Ihminen voi aivan hyvin mennä nukkumaan kysymättä. Mutta on hetkiä jolloin ei voi.