Peilaus

”Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on.” Tämä on kaikkien parisuhteitten perusta. Tätä toistetaan kaikissa naistenlehdissä ja parisuhdeoppaissa. Tämä on evankeliumi, pelastus ja Uusi Musta samassa paketissa.

Miksi asioista puhutaan?

Lapinlahden Linnut kysyi terävänä takavuosien hitissään Miksei asioista puhuta (http://www.youtube.com/watch?v=Da0huNi7nLo) mutta ei vastannut kysymykseensä.

Asioista puhutaan vähintään kolmesta ristiin menevästä syystä: Koska halutaan ilmaista ja käsitellä jotakin asiaa oikeasti. Koska halutaan peittää tai haudata jokin asia. Koska halutaan toistamalla jotakin asiaa tehdä siitä arkipäiväinen, kuin manaamalla saada se tapahtumaan, jotta siihen liittyvä häpeä saataisiin kollektiiviseksi – ja se voitaisiin unohtaa.

Muutostyö

”Hyväksy hänet…”  -mantran takana on yksinkertainen asia, joka muuttuu arjessa monissa tapauksissa ylivoimaiseksi.

Se herättää kysymyksen: millaisin eväin ihmisparka tavallisesti astelee parisuhteeseen?

Kohtelee toista kuten häntä on kohdeltu? Jos näin, niin ensimmäinen asia, mistä parisuhde todella alkaa tähtipölyn laskeuduttua, on ärsyyntymisen synnyttämä halu alkaa säätää toista osapuolta vähän enemmän sellaiseen asentoon, jossa se ärsyttäisi vähemmän, olisi vähän enemmän sellainen kuin haluaisin. Sillä tunnetusti lähelle päästetty ihminen nostaa esiin syvyyksistä yhtä ja toista, mitä ei haluaisi itsessään kohdata.

Stereotypiat kertovat naisista, joille mies on alun alkaenkin projekti, josta muokataan halutun näköinen. Tämän asian suhteen vallitsee kuitenkin täydellinen tasa-arvo.

”Emäntä oli semmonen ja minä tämmönen. Eikä meistä kummastakaan saanut semmosta, jollasta kumpikin ois halunnu.” Tuomas Kyrö: Liitto

Selviämistä

Monilla ihmisillä on hyvin kehitetty selviytymisstrategiansa. Parisuhteisiinkin kehittyy sellainen, huomaamatta ja itsestään.

Parisuhteessa elävien ihmisten voisi olettaa rakastavan toisiaan, pelkästään siksi, että se on syy alun perinkin tulla yhteen. Toisen vikojen kaiveleminen, nälviminen ja vähättely kertovat päinvastaisesta.  Ja siitä,  että toisen hyväksyminen sellaisenaan, kaikkine vikoineen, olisi toivottavaa mutta vaikeaa.

Jos elämä parisuhteessa on näin hankalaa – yhtä säätöä – miksi jäädä siihen? Ovatko mielen luomat syyt ulkoisia ja kaiken sen arvoisia? Ihminen voi minä hetkenä tahansa vapautua kärsimyksestään, usein vain vapautumalla mielensä vankilasta. Helppoa sanoa.

Itsenäistymistä

Parisuhteen kohtalon hyvässä ja huonossa määrittää se, missä vaiheessa parisuhteen osapuolet ovat itsensä hyväksymisen prosessia. Tietysti sen ohessa, minkälaista kompetenssia on ylipäätään ihmissuhdetaidoissa, joita jokseenkin sattumanvaraisesti elämä opettaa tai sitten ei. Peruskurssi ykkösen suorittaminen tässäkin asiassa laventaisi näköaloja ja aiheuttaisi vähemmän kärsimystä itselle ja muille lähimmäisille.

Toive siitä, että hyväksyisi toisen sellaisena kuin tämä, on useimmiten sen asteista kuin itse on pystynyt hyväksymään itsensä ja jopa rakastamaan itseään sellaisena kuin on. Huuto siitä, että toinen hyväksyisi minut sellaisena kuin olen, kaikuisi parhaiten pyyntönä omaan sisimpään: hyväksy itsesi, niin toinen voi hyväksyä sinut.

Parisuhteen tärkein elementti hyväksyvän ja aidosti toisesta kiinnostuneen rakkauden ohessa on vapaus. Vapaus, joka syntyy tiedostamisen kautta. Vapaus olla, ajatella ajatuksensa ja tuntea tunteensa. Mikä tässä oikeastaan on niin ylivoimaisen vaikeaa kuin miltä se näyttää?