Peilaus

Olen huomannut yhä useammin turhautuvani kuullessani, miten hyväntahtoinen ja aidosti muiden parasta ajatteleva, osaavakin ihminen sättii ja vähättelee, epäilee ja kyseenalaistaa itseään kaiken aikaa. Sovinnaisen kanssakäymisen, roolien, muurien, suojien ja hyvän elämän takana elää tällainen toinen ihminen. Usein yksin, itsensäkin hylkäämänä.

Maailma

Maailma on kohdellut tätä ihmistä kaltoin. Exät, vanhemmat, työkaverit ovat aiheuttaneet paljon harmia. Suuri osa näistä katkeruutta ja vihaakin aiheuttaneista asioista on tapahtunut aikaa sitten tai ne toistuvat samassa muodossa eri ympäristöissä.

Huomaamattaan ihminen on rakentanut mieleensä maailman, joka ei ole enää olemassa. Ihminen katsoo maailmaan mutta ei tajua näkevänsä siellä itseään. Hänen syyttävä sormensa osoittaa todellisuudessa häneen itseensä, mutta mieli ei suostu sitä myöntämään. Usein ihminen kertoo reaktioillaan, asenteillaan ja näkemyksillään itsestään, ja kaikki muut paitsi hän itse näkevät sen. Maailma peilautuu mieleen sen kautta, millaisena ihminen itsensä kokee.

Mitä ihminen olisi ilman näitä selityksiään ja näkemyksiään maailmasta? Usein parempi ihminen itselleen ja lähimmäisilleen. (Esim. Byron Katie Works-metodi: http://www.youtube.com/watch?v=viIv-LlBRyk&feature=related) Ihminen sitoo paljon sisäistä voimaansa menneisyyteensä, jolle hän ei todellisuudessa enää mahda mitään, koska menneisyys on päättynyt. Tämä on yksi turhimmista tragedioista maailmassa.

Itse

Seuraava vaihe on usein itsesyytökset ja itsensä vähätteleminen. Syvältä häpeästä ja kyvyttömyydestä hyväksyä itseään kumpuaa vahva negatiivinen asenne itseä kohtaan. Miksi? Koska häntä ei ole hyväksytty ja hän pakonomaisesti toistaa tätä mallia, josta vasta oma oivallus hänet vapauttaisi?

”Hirviöiden lapsista tulee itsestäänkin hirviöitä. Sillä erotuksella, että he tekevät hirveydet itselleen.”

                                                                                                     Tuomas Kyrö: Liitto

Elämä tarjoaa mahdollisuuden herätä ja oivaltaa monta kertaa päivässä. Itse luotu mieli torjuu tämän mahdollisuuden yhtä monta kertaa päivässä: älä huomaa, älä usko, älä muuta mitään, sillä et tiedä mitä siitä voi seurata.

Joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ihminen ei kohtele ketään toista huonommin kuin itseään. Ei syytä julmasti itsekkyydestä. Ei nostata järkyttävää häpeää epäonnistumisista. Ei rankaise kovalla kädellä virheistä. Ja useimmiten aivan turhaan. Monen ihmisen käsitys itsestä ei näytä olevan missään suhteessa todellisuuteen.

Millaista elämää ihminen eläisi päivästä toiseen ilman sitä, että hän syvällä häpeää sitä mitä on? Ilman että hän syyttää itseään ja puolustaa itseään jokainen päivä näkymätöntä syyttäjää vastaan? Sellaista mistä voisi nauttia ja jossa voisi kokea olevansa onnellinen – ilman että siitä on koettava syyllisyyttä. Tai ajateltava varmuuden vuoksi, että itku pitkästä ilosta.

The purpose of our lives is to give birth to the best which is within us.

                                                                    Marianne Williamson

Hyvät ihmiset

Ihmisestä on kehittynyt Frank Armoton itseään kohtaan. Monesti hienojen suoritustenkaan keskellä ihminen ei riitä itselleen – tai sisäiselle äänelleen.

Onko ympäristön palaute ollut niin negatiivista, että ihminen on oppinut kiinnittämään huomionsa siihen, mikä on huonoa ja virheellistä, varsinkin itsessä? Ei ole kadehdittavaa, jos elämisentunne täyttyy kriittisyydestä asioita ja kanssaihmisiä kohtaan.

Näitä hyviä ihmisiä tekee aina mieli kehua ja auttaa näkemään kaikki se hyvä, joka heistä säteilee ympäristöön. Tällainen kannustaminen ei kuitenkaan aina ulotu suojamuurien taakse, koska itseään häpeävän ihmisen on vaikeaa ottaa positiivista palautetta vastaan. Siksi näiden muurien murtaminen, toisen näkökulman valitseminen ja uuden asenteen harjoitteleminen, on hyvä harjoitus upotettuna jokaiseen päivään. Ihminen antaa itsessään olevalle parhaalle mahdollisuuden, koska päättää olla sen arvoinen. Itsensä rakastamisen voi aloittaa nollasta – kuten elämänkin. Tässä prosessissa jokainen voi olla toiselle avuksi.