Halu

by Mikko Taskinen

Olen puhunut asiakkaitteni ja tilaisuuden tullen muidenkin ihmisten kanssa aiheesta mitä he haluavat. Olen useimmiten pukenut sen yksinkertaisen kysymyksen muotoon: ”Mitä sinä tekisit, jos saisit ihan itse päättää?”

 

Elämyksiä

Useimmiten vastaus on ollut jonkinlainen hämmennys ja sitä seuraava naurahdus. Kuka tänä maailman aikana kysyy jotakin noin naiivia?

Kun olen antanut aikaa ja tilaa ihmisten yrittää vastata tuohon kysymykseen, vastaukset ovat aluksi olleet yksinkertaisia kuten ”Lähtisin lomalle.” tai ”Hankkisin uuden asunnon.”. Kun aikaa on ollut enemmän, monet ihmiset ovat tunnistaneet äänen sisällään sanovan: oikeastaan minä haluaisin muuttaa elämäni.

Oikeastaan ihminen haluaisi toteuttaa unelmansa ja olla sitä mitä hän todella haluaisi olla ja tehdä. Tämä halu on ollut haudattuna jonnekin velvollisuuksien alle, sen elämän keskelle, jonka raamit ihminen oppi tavallisesti jo hyvin varhain.

Mutta se on elossa, kuten se ihminenkin on elossa, jonka unelmia nämä ovat. Kun Children of Bodom kysyy piisissään: ”Are you dead yet?”, vastaus on: en, en koskaan suostunut kuolemaan, vaikka juureni eivät saaneet vettä ja jäin huonolle hapelle.

 

Take me to the river

Joskus käy niin – ja oikeastaan aika usein – että alun hämmennys palaa, kun ihminen on paljastanut itselleen jotakin siitä, mitä hän on saattanut häpeänsä alle haudata. Eikö sittenkin ole aika typerää uskoa johonkin sellaiseen, jota ei voi kuitenkaan toteuttaa? Ei ainakaan romuttamatta koko sitä elämää, jonka rakentamiseen on käyttänyt koko voimansa ja suuren osan eletyistä vuosista.

Jos tämä on ainut kerta, kaikki saattaa hautautua uudestaan. Mutta jos vuoropuhelu jatkuu, joko mielen sisällä tai ihmisten kanssa, saattaa olla, että ihminen löytää takaisin tuolle virralle, josta kaikki kerran alkoi. Sinne, mikä on kaikkein ihaninta ja kaikkein pelottavinta. (Tässä mielessä prosessi muistuttaa rakkaussuhteeseen antautumista.)

Sisimmässä on koodattuna kuin sielun DNA:na se, mistä elämässä oikeastaan on kyse ja mitä oikeastaan kuuluu olla tekemässä, jotta se paras, mikä ihmisessä on lahjakkuuden ja taipumusten muodossa, pääsisi esiin. Voiko ihminen mitään kaivata enempää kuin sitä?

Kaipuu suuntautuu joskus toiseen ihmiseen, joka näkisi ja joka auttaisi uskomaan ja olisi siinä, kun tarvitsisi tässä uskossaan tukea. Kokemukseni sanoo, apu ja tuki ovat useimmiten todella tarpeen. Vaikka tie on kuljettava itse – ja ihminen itse tietää parhaiten miten.

 

Harjoitus

Virralle paluun harjoitus on yksinkertainen. Ota itsellesi säännöllisesti hetki aikaa, jolloin asetut rennosti istumaan, suljet silmäsi ja annat mielesi luoda kuvan itsestäsi ihmisenä, joka haluaa ja tarvitsee jotakin. Annat itsellesi luvan haluta kaikkea mitä mieleen tulee, estämättä ja arvostelematta. Vähitellen noiden erilaisten halujen keskeltä kuoriutuvat esiin ne alkuperäiset ja todet tarpeet, joita olet kantanut sisälläsi syntymästäsi asti.

 

Mainokset