Vimma!

by Mikko Taskinen

Jokaisessa ihmisessä elää vimma. Se on olemuksen ydin, elämisen voima, joka etsii toteutumistaan.

 

Perustarpeita

Ytimessä on kaksi perustarvetta: toteutua ja auttaa toisia toteutumaan. Tyydyttää kaikkein syvimmät tarpeensa ja tyydyttää toisten tarpeita. Nämä eivät ole keskenään ristiriidassa vaan kumpikin on toisiaan täysin välttämättömiä ja täydentäviä puolikkaita. Ilman toista ei ole toista. Ilman toista ei ole onnea.

Niin helppoa että lapsikin sen osaa: rakastaa ja tulla rakastetuksi. Lapsuuden antaumuksen kadottua osa ihmisyyttämme näyttää olevan se, että ihmisenä kehittyminen on ’lunastaa’ nämä kaksi kykyä elämällään takaisin. Jotain synkkää näyttää liittyvän siihen, miten nämä kaksi luonnollisinta kykyä muuttuvat niin monen ihmisen kohdalla niin vaikeiksi.

 

Se tekee paljon, joka paljon rakastaa.

Tuomas Kempiläinen

 

Kukaan ei voi syvimmältään olla onnellinen tyydyttäessään omia tarpeita toisen kustannuksella. Kukaan ei voi syvimmältään olla onnellinen tyydyttäessään toisten tarpeita omiensa kustannuksella. Ei ainakaan kovin kauaa.

Ehkä ehdimme vielä nähdä ajan, jolloin kukaan ei voi syvimmältään olla onnellinen, jos hänen kanssaihmisensä on onneton.

 

Vain yksi tapa olla minä

Vimma on elämisentahtoa ja edellä mainittujen syvien tarpeiden toteutumista. Vimma ajaa ihmistä eteenpäin, tahtomaan ja haluamaan ja kehittymään.

Jokaisella on oma vimmansa. Se on tavallisesti kätkettynä syvälle tiedostamattomaan, yksilölliseen ytimeen, syvimpien impulssien elämään.

 

On olemassa jokin tapa olla ihminen, joka on minun tapani.

Charles Taylor

 

Ihmisen elämä toteutuu jännitteessä arkiminän ja syvemmän minän välillä. Ihminen on mitä hän syvimmältään on eikä yrityksistään huolimattakaan voi olla muuta. Yritys olla jotakin muuta kuin on särähtää kuin epävireinen soitin. Oli kyse sitten pukeutumisesta tai itselle aivan väärän työn tekemisestä.

Tehdä elämästään jotakin muuta kuin mitä tuon syvemmän minän ’koodi’ tahtoo, onnistuu kyllä. Ihminen voi loistavasti harhautua, esimerkiksi ylisuorittaa tai alisuorittaa.

 

Mitä se hyödyttää, että tottelet pelkojasi enemmän kuin kaipuutasi, arkuuttasi enemmän kuin luovuuttasi, ihmisten mielipiteitä enemmän kuin vaistojasi?

Mauno Saari

 

Ylisuorittava ihminen omaksuu jo varhaisessa vaiheessa tavan suorittaa asioita välittämättä siitä, miten hän voisi liittää syvemmän itsensä tekemiseensä. Tällaiset ihmiset voivat olla hyvin menestyksekkäitä. Ja hyvin hukassa.

Alisuorittava ihminen omaksuu jo varhaisessa vaiheessa tavan olla uskomatta omiin mahdollisuuksiinsa ja omaan potentiaaliinsa. Tällaiset ihmiset kulkevat elämänsä läpi aliarvioiden itseään ja omia voimavarojaan. Ja kulkevat hukkaan.

Kumpiakin harhautujia yhdistää sama asia: heillä ei ole yhteyttä vimmaansa. Ihmisellä on suuri vapaus: hän voi elää ja toimia miten tahansa niin kauan kuin hänellä on yhteys omaan ytimeensä. Ongelmat seuraavat, kun tuo yhteys katkeaa.

 

Aivan vääriä kysymyksiä

Näyttäisi siltä kuin suurimmalta osalta ihmisiä yhteys omaan vimmaan katoaa, koska ympäristö ei auta tunnistamaan sitä. Ympäristö pitää sitä epäsopivana tai jopa vaarallisena, ja syystä, sillä autenttinen yksilö on aina ’vaarallinen’ suhteessa yhteisöön.

Miksi? Siksi, että kun ihmisen vimma eli paras ja ainutlaatuisin osa ihmistä pääsee ’läpi’, sen muutosvoima pyyhkäisee tieltään harhaluuloja ja vääränlaisia kompromisseja. Se ei  välttämättä ole sanoja ja tekoja vaan jo pelkkä vimman hiljainen läsnäolo vaikuttaa.

Osaako kukaan muu kysyä vimmasi perään kuin sinä? Voi olla että ei. Siksi tehtäväsi onkin ajatella ajatuksesi, tuntea syvimmät tuntemuksesi ja kysellä aivan vääriä, mahdottomia kysymyksiä. Silloin saatat myös kohdata jonkun meistä, jotka ovat päässeet oman vimmansa jäljille ja ottaneet tehtäväkseen auttaa toisia vimman löytämisessä.

Mainokset