Peilaus

Muutos = mahdollisuus olla olematta ja elämättä ja omistamatta ja toistamatta samaa. Näpsäkkä määritelmä, vai?

Muutos tapahtuu

Kaikki elävä on jatkuvassa muutoksessa. Niin kauan kuin elämässä on jotakin elävää, muutoksessa on koko ihmisen elämänpiiri soluista suuriin elämänmuutoksiin. Muutos ei kysy ihmisen tahtoa. Se tapahtuu ja se tapahtuu niin monella tasolla, että ihmisen tietoisuus ohjaa vain pientä osaa muutoksesta.

Kysymys ”Voiko elämää hallita?” jakaa ihmiset kahteen leiriin riippuen siitä, mitä hallitsemisen piiriin katsotaan kuuluvan. Jos ajatellaan, että ihminen voisi tietoisesti hallita häntä vastaan tulevia asioita, vastaus on ei. Jos ajatellaan elämänhallintaa kykynä tietoisesti tehdä valintoja ja päätöksiä oman hyvinvointinsa puolesta, ja erityisesti sen vastakohtaa eli elämänhallinnan menettämistä, vastaus on kyllä.

Muutoksen vastustaminen

Kun ihminen kuulee sanan muutos, hän reagoi tavallisesti puolesta tai vastaan usein riippuen siitä, millaisia kokemuksia hänellä on muutoksesta. Ihminen on siitä ihastuttava olento, että hän voi ihan hyvin vastustaa muutosta, vaikka se olisi parempaan suuntaan: muutto, ylennys, tuhoisasta suhteesta eroon pääseminen, ikävästä tavasta luopuminen jne. Miksi?

Meitä voivat ahdistaa myös myönteiset muutokset… Kun mikä tahansa sotkee mukavat tai vähemmän mukavat tottumuksemme, vanhoissa aivoissamme alkaa soida hälytysääni. Ne yrittävät saada meidät tajuamaan, että olemme astumassa kartoittamattomalle tai tutkimattomalle maaperälle ja vaara voi vaania minkä kulman takana tahansa.”

Harville Hendrix: Kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu

Tuttu on turvallista ja tuntematon pelottaa. Se, että tuntematon on myönteistä ja siihen tutustuminen kehitystä edistävää, on vaikeasti perille menevä viesti.

Ristiriita?

Ihminen rakastaa turvallisuutta, kuin muinaista elinehtoaan savannilla. Kaikki sellainen, johon ihminen voi kiinnittyä, tukee ihmisen elämän jähmeyttä vastakohtana virtaavuudelle, muutosvastarintaa vastakohtana muutosalttiudelle.

Tämä kiinnittyminen voi olla omassa olemuksessa, siinä mitä ihminen omistaa tai minkä varaan hän on laskenut elämänsä. Ihmisellä on viisi hyvää ja kymmenen kunnollista tapaa suojata itsensä muutokselta. Valinnoista on kyse, motiivit vain ovat tiedostamattomia.

Asia olisi yksinkertaisempi, ellei ihmisessä eläisi vahva tahto muuttua, kehittyä ja liittyä näin siihen muutokseen, joka on käynnissä olemuksen syvyyksiä myöten. Ihminen tietää alitajuisesti, että elääkseen täyttä elämää, hänen on uskallettava muuttua, astua tuntemattomaan ja sietää yhtälailla muutoksen epävarmuutta ja kipua kuin uuden ja ihanan kokemisen riemuakin. Siten hän on ihminen, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Menneisyys painaa

Niin kollektiivinen, ihmiskunnallinen menneisyys kuin henkilökohtainen menneisyyskin vaikuttavat siihen, miten ihminen suuntautuu tulevaan valintoineen ja päätöksineen. Usein menneisyys on myös sen takana, miten ihminen reagoi muutoksiin ja muutostilanteisiin.

Mennyt hallitsee monessa mielessä nykyisen tulkintaa ja tulevaisuuden ennustearvoa. Tällöin tulevat tapahtumat diskontataan entisten tapahtumisen sanelemalla kertoimella, joka toisinaan on rohkaisun, toisinaan pelon motivaattori. Sekä muutoksen johtamisen että vastarintaan ryhtyvien toimenpiteet ovat retrospektiivisiä, historiaa, entisiä logiikoita ja rationaliteetteja jatkavia.

Pekka Mattila: Johdettu muutos

Vertaus jäävuoren huippuun osuu ja upottaa, kun ihminen kohtaa ja reagoi muutokseen: miten vähän ihminen on tietoinen reagointinsa todellisesta taustasta ja miten tietoisuutta suuremmat voimat saavat ihmisen toimimaan.

Tämän ei välttämättä tarvitse olla näin.

Haluatko muutosta? -blogikirjoituksen osat 2 ja 3 ilmestyvät huomenna ja ylihuomenna. Ensin luodaan ongelmia ja sitten ratkaistaan ne…