Haluatko muutosta? osa 3

by Mikko Taskinen

Jossain sisällään ihminen tietää, että hänen hyvinvointinsa on hänen omissa käsissään. Hänen tässä hetkessä tekemänsä päätökset ja valinnat johtavat siihen, saako hän kokea toteutuvansa, kokeeko hän todella elävänsä ja pääseekö paras hänestä esiin.

 

Antautuminen

Ihminen voi missä hetkessä tahansa päättää antautua oman olemuksensa ja elämänsä edessä. Kuunnella itseään, ylittää epävarmuus siitä, mihin tämä johtaa, ja ihmetellä. Asiat saattavat hämmästyttävällä tavalla alkaa näyttää aivan toiselta kuin vielä hetki sitten. Kun tällaista harjoitusta toistaa aika ajoin, elämä alkaa muuttua. Eteen tulee uusia mahdollisuuksia, elämä näyttää siihen asti kätketyn puolensa.

Don’t get set into one form, adapt it and build your own, and let it grow, be like water. Empty your mind, be formless, shapeless — like water.

Bruce Lee

Ihmeellistä on se, että jos suostuu edes osaan elämän tarjoamista mahdollisuuksista, muutos käynnistyy. Kaikki tieto muutoksen tekemisestä on ihmisen sisällä. Vain mielikuvitus asettaa rajansa sille, miten ihminen osaa elää muutoksen myötä eikä sitä vastaan.

 

Aktiivinen tahto

Missä tahansa hetkessä ihminen voi herätä unestaan ja ryhtyä luomaan omaa, itsensä näköistä elämää. Kaikki mitä se ensi alkuun vaatii, on pysähtyminen.

Kun ihminen tällaisissa hetkissä kartoittaa elämäänsä, se alkaa jäsentyä uudestaan. Ihmisen sisäinen tunto kertoo ihmiselle suoraan – jos ihminen on valmis sen vastaanottamaan – mihin hän oikeasti tahtoo liittyä ja mikä on kuin sokeasti kulkenut hänen taakkanaan.

Jos ihminen on viisas, tämä pysähtyminen tapahtuu hänen oivalluksestaan, vapaasta tahdostaan, ei pakon ja umpikujan edessä. Tämä proaktiivinen tahto on sukulainen sille, jota Pekka Mattila kirjassaan Johdettu muutos kutsuu inkrementaaliseksi organisaatioksi: se luo itseään jatkuvasti uudelleen, se maksimoi ihminen kykyjen sallimat edut ja se on muutokselle suotuisa.

Ryhdyttyään luomaan omaa elämäänsä aktiivisesti ihminen huomaa ennen pitkää, että hänen muutostahtonsa on vahvistunut. Aiemmin epäröiden ja pelätenkin muutokseen ja sen tuomiin potentiaalisiin ongelmiin suhtautuen ihminen huomaa asenteensa muuttuneen. Uusi tietoisuus nostaa päätään: ”Tuntematon ei edelleenkään tunnu hyvältä, mutta se on sitä. Se vie minut rajojeni yli, joiden ylittämisestä palkkiona on elämä.”

Tämä on tahdon asia. Siksi ihminen ei enää kysy, miksi hän ei sitten asennoidu toisin, vaan miten hän oppisi asennoitumaan toisin?

 

Luoda elämää

On monia asioita, joihin yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ovat vähäiset, mutta yhdessä asiassa ihminen on kunkku: suhteessa siihen, miten hän asennoituu ja miten hän näkee elämän ja itsensä.

Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.

Aleksandr Solzhenitsyn

Kaikessa siinä, mikä sujuu itsestään ja automaattisesti, ihminen ei ole läsnä, niin, koska hänen ei tarvitse. Monessa tapauksessa nämä ihmistä ohjaavat vanhat mallit johdattavat ihmisen ongelmiin niin suhteessa häneen itseensä kuin kanssaihmisiinkin.

Ihmisen kuvitelma itsestä jonkinlaisena valmiina, muuttumattomana pakettina voi muuttua yhdessä hetkessä, kun ihminen suostuu

–       tiedostamaan omia ominaisuuksiaan

–       myöntämään ne osaksi itseään

–       toimimaan siten, että nuo ominaisuudet paremmin vastaavat sitä, millainen hän syvimmiltään on ja tahtoisi olla.

Kyse on pienistä asioista, harjoituksista, joita jokainen voi tehdä milloin tahansa arjen keskellä. Muutan tapaani tehdä asioita. Koetan toista tapaa reagoida ja asennoitua. Etsin itsestäni toisen näkökulman tähän asiaan.

Vähitellen jähmeät muodot alkavat antaa periksi.

 

Päivittäminen

Mikä saa ihmisen tekemään työtä, jota hän vihaa? Jatkamaan pystyyn kuolleessa parisuhteessa? Toistamaan itsensä sättimistä ja itsensä puolustamista olematonta vihollista vastaan?

Jostakin syystä ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että kaikelle on vaihtoehto. Ja että hän on tuon vaihtoehdon arvoinen ja hänellä on oikeus elää, pelkästään siksi että hän on se mitä on.

Kun ihminen pääsee pelkonsa läpi, hän huomaa, että hän on raahannut mukanaan järkyttävää painolastia, josta on aika luopua. Ihminen luo vähitellen elämässään sisäisen rauhan hetkiä, jotka vahvistavat hänen sisäistä elämäänsä. Sisäinen elämä synnyttää puolestaan itseohjautuvaa, tietoista ja parempaa elämää. Lyhyesti sanoen: sisäinen ja ulkoinen, lähde ja sen ilmentymä, alkavat vastata toisiaan. Ihmisen autenttinen olemus astuu varjoista näyttämövaloihin.  

 

Luopuminen

Jos sinun pitäisi tehdä lista viidestä tavarasta, joita ilman et tule toimeen, se ei veisi muutamaa minuuttia kauemmin. Jos sinun pitäisi tehdä lista viidestä tavarasta, joita et oikeastaan tarvitse, olisiko se vaikeampaa?

Mainio tapa voimaannuttaa itseä ja raikastaa omaa elämää on luopua tavaroista ja antaa niitä tarvitseville. Tällaisen toiminnan tuoma muutos on uskomaton. Kun ystäväni Susanna  antoi vaatekomerostaan pois kaikki ne vaatteensa, joita hän ei ollut käyttänyt vuoteen, hänestä tuli saman tien sisäinen sankarini.

Kyllä, se vaatii rohkeutta, tahtoa, voimaa irtipäästämiseen. Suurin vaikutus on siinä, että se tekee tilaa uudelle, muutokselle. Eikä muutos voi saapua, jos tila on jo täynnä. Koskee niin mieltä, elämää kuin kotiakin.

On aika paljon helpompi elää kun on vähemmän menetettävää. Olennaiseen keskittyminenkin saa aivan toisen mahdollisuuden. Samoin – lopultakin – sisäinen saa tilaisuutensa ulkoisen rinnalla.

 

Viimeinen illuusio

Usein kuvitellaan, että omasta elämästä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on itsekästä. Kuitenkin huonosti voiva ihminen saa muutkin voimaan huonosti, yhtälailla kuin hyvinvoiva ihminen luo hyvinvointia ympärilleen. Hyvinvoiva ihminen myös helposti ja huomaamattaan auttaa ja rohkaisee muita ihmisiä muutokseen, sen sijaan että olisi sen esteenä.

Tee päivän sosiaalinen teko: ryhdy voimaan hyvin, oman muuttumisesi kautta.

 

Mainokset