Negat

by Mikko Taskinen

Olen usein huomannut pohtivani, mistä negatiivisen asenteen ihminen syntyy ja kehittyy. Miten parhaasta mahdollisesta tulee itsensä negatiivi?

 

Elämä voi olla karua…

Kasvuympäristöllä on luonnollinen vaikutuksensa niin ulkoisten tapojen ja tottumusten kuin sisäisten asenteiden syntyyn. Millaiset tunteet vallitsevat ympäristössä: epäluulo, kateus, epäluottamus, katkeruus, kyynisyys vai ilo, luottamus, positiivisuus, innostuminen?

Ympäristön asenteiden kanssa ihminen kulkee kohti aikuisuutta ja omaa elämää. Ellei heräämistä tapahdu, niillä on taipumus kulkea itsestään mukana ja vahvistuakin. Usein ihminen ei itsekään tiedä, miksi hän asennoituu asioihin negatiivisesti, se vain tuntuu oikealta. Perustelut siihen löytyvät helposti ja niitä on helppoa vahvistaa samanhenkisten kanssa. Negatiivisuus ja ankara kriittisyyshän ovat jopa merkkejä älykkyydestä.

 

… ja vielä karumpaa

Eräs ystäväni puhisi minulle muutama päivä sitten turhautuneena: ”Tiedätsä, millasta on johtaa jengiä ku siellä on muutama, joiden mottona on, et se mikä ei oo kusta se on paskaa?” Se kuulemma myös tarttuu.

Spontaani reaktioni: ”Miten ne jaksaa päivästä toiseen?” Ihmiset, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että maailma on paha ja ihmiset ovat itsekkäitä eläimiä. Tämän vakuuttuneisuuden muuttaminen on kuin vuolisi Moralla kiveä. Saavatko valittajat mitään todellista aikaiseksi yrittäessään poistaa toivon ja kehittymisen maailmasta?

Mitä on täytynyt tapahtua?

 

Asenne ratkaisee

Lapsi törmää pöydän jalkaan, satuttaa itsensä ja toteaa: ”Paha pöytä.” Siitä eteenpäin lapsi ja tuleva aikuinen valitsee, jääkö hän syyttämään pöytää vai korjaako hän olemistaan ja toimintaansa niin, että oppii kokemuksistaan JA oppii asennoitumaan kipuun tietoisuutta välttämättä herättävänä, itsetuntemusta vahvistavana ja omaa itseä kehittävänä voimana ja kokemuksena. (Mieleen tulee joidenkin vuosien takainen rallin hallitseva maailmanmestari Carlos Sainz, joka potki ja haukkui huoraksi autoaan, joka oli sammunut vain muutama kymmenen metriä ennen maaliviivaa. Paha auto?)

Myöhemmin elämässä tulee koviakin ’kohtaloniskuja’, joiden merkitystä ei millään aluksi ymmärrä ja joiden keskellä kyselee hämmentyneenä: ”Miksi minä?” Tulee petetyksi, huonosti kohdelluksi, rakkaat kuolevat yhtäkkiä, sairastuu, menettää työnsä jne.

Joillekin ihmisille nämä ovat mahdollisuuksia muutokseen. Oivalluskyky herää, syntyy kiitollisuus elämää kohtaan sen viisaudesta. Maailmankaikkeus ei erehdy. Syvempi elämänilo ja merkityksellisyys syttyvät.

Toisille nämä kokemukset merkitsevät vain vahvistusta heidän epäilykselleen siitä, että maailma on paha, epäoikeudenmukainen ja kannattaa aina epäillä. Pessimisti ei pety. Katkeruus on voimavara.

 

Millaista elämää?

Kummallakin tavalla voi elää. Kyse on valinnasta, millaista elämää haluaa elää. Ääripäissä ovat ihmiset, joiden

–       elämä näyttäisi olevan avointa, jokainen päivä synnyttävän uusia ilon ja oppimisen kokemuksia, rikkaita kohtaamisia ihmisten ja maailman kanssa. Tästä kaikesta syntyvä kiitollisuus ja rakkauskin tuntuvat levittäytyvät ympäristöön ja synnyttävät toisten elämää tukevaa, aurinkoista elämisentunnetta.

–       elämä näyttäisi pieneltä, ahtaalta ja pelokkaalta. Omalla asenteellaan he kutistavat niin itsensä ja oman potentiaalinsa kuin oman elämänpiirinsä. Samalla he luovat ympärilleen asennetta, joka latistaa, ahdistaa ja kuin mustana aukkona he vievät helposti muidenkin voimia ja innostusta.

Se, kumman elämä on helpompaa, ei ratkaise.  Elämässä on koettelemuksia, muuten ei opi. Asenne ratkaisee.

 

Voiko tätäkin oikeasti harjoitella?

Koska asenteet ovat opittuja, joko jäljittelemällä tai ihan itse opittuna, niitä voi myös poisoppia ja itseään voi opettaa kuten artikkelissa http://blogs.hbr.org/cs/2012/06/what_captures_your_attention_c.html kuvataan. Se, mihin kiinnitämme huomiotamme, vahvistuu.

”Whatever we focus upon actually wires our neurons. For example, pessimistic people see setbacks and unhappy events as Personal (It’s worst for me), Pervasive (Everything is now worse) and Permanent (It will always be this way) according to Learned Optimism author Marty Seligman. Yet, with practice, he found that we can learn to focus more attention on the positive possibilities in situations to then to craft a redemptive narrative of our life story. Consciously changing what you pay attention to can rewire your brain from a negative orientation to a positive one.” (Kare Anderson: What Captures Your Attention Controls Your Life)

Riippumatta menneestä, tästä hetkestä eteenpäin ihminen voi päätöksillään ja valinnoillaan luoda haluamaansa elämää. Havahtumisesta seuraa tekoja ja teoista syntyy muutos – jos niin tahtoo?

Entä jos ei tahdo oppia? No, jokainen meistä on hikoillut omassa opin saunassaan ja saattaa edelleen huomata kantavansa ylimääräisiä taakkoja, joista voisi jo luopua.

Ja aina voi kaivaa esiin vanhan totuuden:

Reasons to be cheerful

Maybe-even-now.

Ian Dury&the Blockheads: Reasons to be cheerful part 3

 

Mainokset