Peilaus

Asiakastapaamiset eli ihmiskohtaamiset herättävät toisinaan outoja seuraamuksia. Niin kuin tämä.

Särky-särkyvä-särkyminen

Heräsin viiden jälkeen aamulla kysymykseen: ”Onko niin, että ihminen kantaa omasta erilaisuudestaan häpeää syvällä sisällään?”

Kysymys jäi elämään omaa elämäänsä aamun hiljaisena hetkenä jatkokysymysten muodossa: ”Siitäkö johtuvat ihmisen selittelyt ja puolustelut, jopa anteeksipyynnöt ennen kaikkea oman olemisen mutta myös omien ajatusten, näkemysten ja muun ilmaisun puolesta? Siitäkö pyrkimys varmuuteen samanlaisuuden, sovinnaisuuden ja muun varmistelun kautta – että eläisi niin kuin on sanottu?”

Tajusin, ettei kysymyksillä ollut merkitystä eikä vastauksilla varsinkaan. Jossakin siellä, missä kokemukset ovat todella henkilökohtaisia ja usein sellaisia, joista ei puhuta ehkä kenenkään kanssa, tuntui elävän jonkinlainen tragedia. Jokin eheä on kerran särkynyt eikä ihmisten kaipuu eheyteen näytä saavan täyttymystä. Häpeän varjo näyttää olevan läpitunkematon.

Kysymyksiä syntyi lisää: Jos ihminen ei tavoita eheyttä, ovatko keinot siihen pyrkimiseen vääriä? Ja: miten näitä kokemuksia sitten käsitellään, kun ne tulevat ulos?

Jokainen syntyy tänne reppunsa kanssa. Löydä joku, joka rakastaa sinua tarpeeksi auttaakseen sinua purkamaan reppusi sisällön.

Tuntematon

 Suojele liekkiä

Prosessissa vaikenemisen voittamiseksi voi nähdä kolme työvaihetta:

1)   Aktiivinen kuuntelu, jolla noita kokemuksia autetaan ulos. Tätä voi kutsua mielen kätilöinniksi.

2)   ’Kopin’ saaminen eli tapa, jolla nuo kokemukset ottaa vastaan autenttisina, kokonaisina. Tämä on hyväksyvää läsnäoloa ja myötäelämistä.

3)   Olla ’voimakas’ eli antaa läsnäololla voimaa tilanteessa, jossa reaktio tuon ’syntymän’ seurauksena voi olla mikä tahansa. Ensiaskeleet kohti eheyttä edellyttävät kaaosmaisuudessaan tukea ja apua, erityisesti orientaation suhteen.

Tämä herätti kuvan siitä, miten liikutaan palavan kynttilän kanssa. Kynttilän tehtävä on valaista kuten kokemuksenkin. Mutta tuo liekki on hauras ja se tarvitsee suojaa ja huolenpitoa. On oltava läsnä ja hereillä kuin Raniero de Ranieri Selma Lagerlöfin kertomuksessa Kynttilän liekki hänen kuljettaessa liekkiä Jerusalemista kotikaupunkiinsa.

Paljaus ja alastomuus saattavat olla liikaa: miten sinä suojaat liikkuvan kynttilän?

I can’t relax ’cause I haven’t done a thing

and I can’t do a thing ’cause I can’t relax.

Comsat Angels: Independence day

Kokemuksia jakamassa

Mitä nämä kokemukset voivat olla?

Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Henrik Wileniusta hänen kokemuksistaan kundaliinienergiasta. Jossakin vaiheessa tajusin, että aihe sinänsä oli sivuseikka ja että tapahtumassa oli enemmän.

Henkilökohtainen filosofia, joka perustuu siihen, mikä on maailmankaikkeudessa todellista, kantaa sinut kaikkien tapahtumien läpi, joita elämä tuo eteesi.

Chris Prentiss

Tilaisuuden keskusteluosuudessa nousi esiin se, miten monilla ihmisillä on henkilökohtaisten lapsuuskokemusten lisäksi henkisiä kokemuksia, joita he suojelevat suurimpina salaisuuksinaan. Niistä ei kerrota, koska pelätään tuomiota, hylkäämistä, eristämistä, yksin jäämistä jne.

Keskusteluissa kävi huvittavallakin tavalla ilmi, että monilla oli ollut samankaltaisia kokemuksia kuin Wileniuksella, mutta ne tulivat esiin vasta hänen esimerkkinsä  rohkaisemina. Outo ei jaettuna ollutkaan enää niin outo. Helpotus ja riemu kertoivat jonkin muuttuneen.

Oliko tarinalla minulle opetus? Varmasti: Jos haluat ihmisten olevan avoimia, ole itse avoin. Jos haluat kuulla autenttisia tarinoita, jaa omat tarinasi. Jos haluat muutoksen, ole muutos.

Jos haluat, että elämästäsi tulee maagista eli haluat päästä maailmoihin, joista et aiemmin tiennyt, matkaile sielussasi ennakkoluulottomasti. Henkilökohtaisin ja intiimein on kaikkein kiinnostavinta ja sytyttävintä. Se, että Seiska-kulttuuri on vääntänyt tästä irvikuvansa, ei lannista.

Koska häpeän ja erillisyyden muurin voi murtaa. Aitojen ihmisten tapaaminen on tuki ja samalla se voimauttaa.