Hyvinvointiaisti

by Mikko Taskinen

Tuleeko syksy valmentajan elämään näin: katsoo valmennettavia tai keitä tahansa kadulla vastaan tulevia ihmisiä ja mieleen nousee vain kysymyksiä siitä, meneekö ihmisillä todella niin huonosti kuin näyttää menevän ja meneekö niilläkin huonosti, joilla näyttää menevän hyvin.

”Olemme olleet kymmenen vuotta naimisissa. En toteudu.”

Onko nähnyt liian monen kuoren särkyvän ja fasadin romahtavan ja pintaa raaputtamalla muuta liikaa, että on tullut vainoharhaiseksi? (Huokaus)

Rajaton

Kun kuuntelee tarinoita loppuun palaneista ihmisistä, työn ja elämän uuvuttamista tai muuten ihmisistä, jotka eivät enää jaksa tai jaksavat vain välttämättömän, harmaana ja mistään innostumatta, sama ihmetys nousee:

  • Eikö se tuntunut missään, kun alkoi tuntua pahalta ja huomasit, että yli voimien mennään jo pitkään?
  • Mikset sanonut, ettet jaksa etkä halua vaan tarvitset hengähdystauon, hetkeksi jotain aivan muuta?
  • Missä oli sinun terve tuntosi omista rajoistasi? Missä oli tiheä turvaverkkosi: puoliso, ystävät, työkaverit – vai etkö suostunut kuulemaan heitä?

Missä on ihmisen oma vastuu omasta havahtumisesta? Onko ainut tie katastrofin kautta?

Kasvatuksen jäljet

Hyvinvointiaisti toimii itsessään läsnä olevalla ja itseensä yhteyttä pitävällä ihmisellä hyvin. Ihmisellä, joka on saanut kasvaa omaksi itsekseen eli ilman pakottamista ja itsensä ulkoistamista, tämä aisti antaa selkeän tunnun omista rajoista, varsinkin niistä, joita ei pidä ylittää.

Toisin on niillä kuolevaisilla, jotka on opetettu olemaan välittämättä tämän aistin havainnoista ja jotka on opetettu tekemään mitä täytyy, kyselemättä. Aisti on heikentynyt, kun oman tunteen sijasta valtaa käyttävät päässä vaikuttavat uskomukset siitä, miten elämää eletään. Hienoimmat elämisen laadut ja syvä ilo kätkeytyvät kireyden, hermostuneisuuden ja päässä pyörivien negatiivisten ajatusten alle.

Jokainen voi aavistaa, kummalla ihmisryhmällä on paremmat mahdollisuudet selvitä työ- ja muusta elämästä. Loppuun palaminen on aina rajojen tunteetonta ylittämistä. Hyvinvointiaisti kertoo, mutta sitä ei kuuntele eikä siitä välitä. Huonovointisuuteenkin tottuu, aikansa mieli ja ruumis kestävät laiminlyömistä.

”Ensin paloin loppuun duunissa, sitten vaimo kyllästyi ja vei lapset mukanaan. Se oli pohjakosketus enkä uskonut että enää nousen, koska tiedän ihmisiä, jotka jäivät palasiksi… Mutta tässä ollaan, maksimissaan kolme tuntia töitä päivässä. LiG.”

Aistin kehittäminen

Jos kasvatuksesta ei saanut kelpo eväitä, on ryhdyttävä viljelemään omaa peltoa ja katsomaan, mitä siinä saisi kasvamaan.

Eli alkaa tehdä asioita, joista aidosti nauttii. Joidenkin kohdalla on ensin löydettävä ne asiat, mutta tie kadonneeseen itseen kulkee myös tätä kautta.

Aloita aina akun lataamisesta. Annat kehollesi ja sen itsesäätelyjärjestelmälle uutta voimaa – mikä tahansa hoito, harjoitus, oppiminen, korjaava toiminta tehoaa paljon paremmin.

Boris Aranovich

Seuraava askel on kadonneen tunnon metsästämistä eli harjoittelemista. Toisin sanoen omien tuntemusten

  • Huomaamista. Huomiokyvyn kehittyminen edellyttää usein kykyä pysähtyä kuuntelemaan ja tunnustelemaan omia olojaan.
  • Kunnioittamista. Mikä tahansa tunne on oikea. Kieltämisen ja torjumisen tie vievät kauemmas todellisesta itsestä. Kunnioitan sitä mitä kehoni minulle viestii.
  • Toimimista niiden mukaan. Sadat väärät valinnat toivat kuilun partaalle. Sadat oikeat valinnat johtavat parempaan elämään. Usein kyse on pienistä asioista, joita voi havahduttuaan tehdä missä hetkessä hyvänsä.

Harjoittelemisen myötä jotakin virkoaa ja herää henkiin. Hyvinvointiaisti kertoo, että voin paremmin. Sen jälkeen on helppoa tuntea rajansa ja huolehtia niistä. Sen jälkeen on vaikeampi rikkoa rajojaan. Hyvinvointiaistista tulee paras ystävä.

Palaute

Olen kertonut joillekin hyvinvointiaistin kehittämisprojektistani ja palaute on – jos niin haluaa tulkita – myönteistä: ”Siinä sulla on työsarkaa!”

Joo, ei auta itku kun työtä riittää näillä markkinoilla. Suhdanteet ovat olleet melko vakaat  jo vuosia – luuletko, että nämäkin markkinat alkavat jossakin vaiheessa reagoida?

Mainokset