Mielen hyötyliikuntaa

by Mikko Taskinen

Jotkut ystävistäni harjoittavat hyötyliikuntaa pyöräilemällä tai juoksemalla töihin. Kun taas kerran jouduin kuuntelemaan heidän kertomuksiaan virkistyneestä olostaan ja hehkustaan, tulin ajatelleeksi, olisiko mahdollista siirtää ulkoinen liikunnallisuus sisäisyyden harjoittamiseksi.

Oikeastaan kysyin itseltäni: Miten työpäivän aikana voisi harjoittaa mielenhuoltoa niin, että ennen pitkää kaikki voittaisivat yksilön hyvästä kunnosta?

Tämä synnytti meta-tason kysymyksen: Ja havahdutaanko samalla siihen, ettei pelkästään ulkoisesta hyvinvoinnista huolehtiminen riitä, ja aletaan tietoisesti etsiä tasapainoa ulkoisen ja sisäisen välillä?

Liikunta & terveys…

Juoksemisesta kirjoittanut maratoonari Ingmarie Nilsson (Juoksijan treeniopas, Karisto, 2012) kuvaa kirjassaan niitä vaikutuksia, joita juoksuharjoittelu tuo ihmisen terveydelle ja mitä seuraa, jos ihminen ei pidä huolta terveydestään.

Seuraavassa rohkeita analogioita Nilssonin esittämien, juoksemisesta syntyvien hyötyjen, ja mielen harjoittamisen välillä.

… voi tapahtua myös sisäisessä ulottuvuudessa

Sydän. Sydän kaipaa harjoitusta. Kun pidät sydämesi avoimena sekä itsellesi ja muille, se vahvistuu ja sen ’tilavuus’ kasvaa. Kun elät maailman myötä hyväksymällä sen ja taistelematta sitä vastaan, verenpaine alenee ja riski erilaisiin sairauksiin pienenee.

Keuhkot. Muistatko hengittää syvään myös suhteessa asioihin ja toisiin ihmisiin, niin että syntyy aitoa vuorovaikutusta ja yhteyttä sisäisen ja ulkoisen välillä? Ellei säännöllistä aktivointia tapahdu, toiminta heikentyy: sisään- ja uloshengityksen kulkureitit vähenevät, mielesi alkaa kärsiä hapenpuutteesta. Suomeksi sanottuna alat olla huonossa hapessa sisäisesti eikä sinussa ja yhteyksissä oikein virtaa.

Lihakset. Mielenkin lihakset kasvavat ja vahvistuvat rasituksen myötä. Parasta harjoitusta niille on itsenäinen ajatteleminen, keskittyminen ja uusien haasteiden luominen ja kohtaaminen. Ilman rasitusta lihakset surkastuvat ja menettävät toimintakykyään. Mielen lihaksen heikkous johtaa käytännön ongelmiin, koska sisäisellä tahdolla ei ole vastetta eli jotakin, jonka kautta tarttua esimerkiksi sinne tänne hajoaviin ajatuksiin.

Hormonien eritys. Harva asia saa aikaa vastaavia endorfiinisuihkuja, hyvää oloa ja mielihyvää kuin itsensä ylittäminen – tai kuunteleminen siten, että toinen kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Sisäiset kasvuhormonit korjaavat mielen kudoksia ja vahvistavat samalla immuunipuolustusta ja toimivat antioksidantteina. Ihminen, joka pitää säännöllisesti virtaavaa yhteyttä omaan sisäisyyteensä, pääsee nauttimaan terveydestään. Myös sisäinen immuunipuolustus vahvistuu: vastustuskyky, resilianssi, piirtää ihmisen mieleen rajat, joita ei tule ylittää ja joita ei kannata antaa toisten ylittää. (ks. http://peilaus.fi/hyvinvointiaisti/)

Luusto. Suoraselkäinen ja avoin kohtaaminen lujittaa sisäistä tukea. Arvokkuus ajatuksissa ja teoissa, arvostaminen arvostelemisen sijasta vahvistaa sisäistä selkärankaa ja näin valmiutta kohdata maailma, sellaisena kuin se eteen tulee. (ks. esimerkiksi Ari Rämön blogikirjoitukset http://www.parempityoelama.fi/author/ari/)

Mieliala. Harjoitteleminen piristää mielialaasi ja arjessa jaksamisesi kohenee. Oman elämän ohjaamisen tunteesi vahvistuu elämisentunteeksi, mikä vähitellen johtaa siihen, että saat kokea sisäisen auringon loisteen. Elämä muuttuu paremmaksi sen monissa muodoissa.

Stressinsieto. Kykysi sietää stressiä paranee. Sisäinen liikunta, mukavuusalueelta poistuminen ja sinne palaaminen, vähentää stressihormonien eli adrenaliinien ja kortisonin tuotantoa. Myös masennuksen riski pienenee, koska vahvistuminen auttaa tietoisesti sietämään stressiä ja toisaalta säännöllistä yhteyttä itseensä ylläpitävä ihminen ei ylitä rajojaan kohtuuttomasti ja itseään ylikuormittaen.

Aineenvaihdunta. Sisäiset prosessit vilkastuvat, kun harjoittelemisen myötä mielessäsi alkaa virrata. Ajatukset, tunteet ja tahdonimpulssit ovat sellaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, että ajatuksista syntyy tunteen vaa’an kautta rakentavia tekoja, jotka puolestaan tunteiden kautta ’takaisin’ kuljettuaan luovat uusia ideoita ja oivalluksia.

Aivot ja mieli. Harjoitteleminen uudistaa mieltä ja aivoja: uudet aivosolut ja uudet yhteydet syntyvät neuroniverkoissa. Aivot nauttivat käytöstä, ponnistamisesta ja rehkiminen palkitaan. Aivojen tilavuus kasvaa. Aivot tarvitsevat uusia haasteita – use it or lose it –  kun taas saman toistaminen laimentaa hyvien asioiden vaikutusta ja kehitystä.

Mielenhuollon seurauksena

  • Olo on levollisempi ja asennoituminen itseen, toisiin ja maailmaan myönteisempi.
  • Sadonkorjuun hetki koittaa mielenrauhan ja tyyneyden osalta.
  • Elämästä ei tule helpompaa mutta siitä tulee yksinkertaisempaa.
  • Olennainen siivilöityy kaiken epäolennaisen keskeltä.
  • Ulkoinen ja sisäinen luovat keskenään dynaamista tasapainoa.

Miten aloittaa?

Ensimmäinen askel tapahtuu mielessä, jossa syntyy päätös lähteä liikkeelle. Useimmiten tätä päätöstä edeltää tarpeen havaitseminen: jotakin olisi tehtävä.

Tarpeesta voi tulla tietoiseksi ulkopuolisenkin tönäisyn ansiosta, mutta inspiraatio on luotava itse. Vie aikansa, ennen kuin harjoittelemiseen pääsee ’sisään’, se alkaa tuntua omalta ja siihen löytää sellaisen rytmin, että se tulee osaksi arkea, kuin hampaiden harjaus.

Yli-innokkuus ja latvaan kurottaminen tuhoaa toisinaan hyvän alun. Kuten sydäntä, jänteitä ja niveliä on alussa kehitettävä juoksemisen suhteen ennen matkan ja vauhdin lisäämistä, on harjaantumatonta mieltä suojeltava äkillisiltä ja liian monilta kohtaamisilta, varsinkin oman egon kanssa. Kieltäytyminen luovuttamasta ja kärsivällisyys pätevät tässäkin.

Harjoitteleminen missä ja milloin vain pitää mielen jatkuvassa liikkeessä. Samoin kuin tauot, levon ja rasituksen vaihtelu. Sisäisyys saa aikaa sopeutua ja totuttautua uusiin prosesseihin ja niiden seurauksiin.

Miksi kaikki tämä vaiva? Elleivät edellä kuvatut syyt riitä, voin lopuksi todeta: harjoitteleminen on hauskaa. Yhtä hauskaa kuin juokseminen, sen rasitus ja flow, kun sen oikein oivaltaa.

Mainokset