Ihan tavallista amispoppia*

by Mikko Taskinen

Tällä viikolla olen muiden töiden ohella ollut puhumassa hyvinvoinnin tekijöistä kolmessa Omnian toimipisteessä nuorille ammattikouluopiskelijoille. Sessiot liittyivät valtakunnalliseen Hyvinvointiviikkoon. Omansalainen viikko.

Vähän taustaa

Muutama blogikirjoitus sitten (http://peilaus.fi/valmentajana-koulussa/) kerroin heräämisestäni. Jos oma sukupolveni olisi jo koulussa saanut idätettyä yhdenkin ajatuksen siitä, että omasta hyvinvoinnista voi aktiivisesti ja tietoisesti pitää itse huolta, uskon vakaasti, että tämän päivän työelämä näyttäisi toiselta, niin reaalimaailmassa kuin synkkien tilastojen valossa. Niin monet ihmiset eivät olisi niin hukassa.

Tunnustus: kun sain tämän toimeksiannon, ensimmäinen tunne oli hetkellinen epäusko. Onko minulla oikeasti jotakin sanottavaa näille kaupungin nuorille sankareille? Siis sellaista, joka oikeasti puhuttelisi heitä.

The Bunch of nerds

Ensimmäisenä aamuna minua tapitti tusina datanomiopiskelijoita lippalakeissaan luokan takarivistä. Aloitukseni punaisena lankana oli kysellä, joko he tietävät, missä he ovat hyviä. Sen tietäminen tai ainakin tavoitteleminen on olennainen osa hyvinvointia. Toisinaan ensimmäinen askel siihen, että ihminen alkaa tunnistaa oman potentiaalinsa ja lähtee sitä kehittämään edelleen. Eikä siinä kaikki: ihminen, joka toteuttaa itseään ja toteutuu elämässään, voi paremmin kuin sellainen, joka ei sitä tee tai ei ole siihen mahdollisuuteen koskaan edes havahtunut.

Joukko lämpeni, vähitellen. Pääsimme keskustelemaan esimerkiksi oman yrityksen perustamisesta ja yrittäjämielestä. Siitä miksi konkurssin tehnyttä yrittäjää kutsutaan USA:ssa ”kokeneeksi yrittäjäksi”. Ja vielä siitä, miten menestys merkitsee sitä, että saa olla luomassa ja vaikuttamassa siihen, miten elää ja mitä elämällään tekee.

Sekalainen seurakunta

Salillinen eli viitisenkymmentä nuorta eri koulutusohjelmista – hotellivirkailija, kokki, laborantti – otti minusta mittaa älypuhelimiensa vaihteluna ja nenänkaivamisensa lomassa (siis oikeasti!). Hauskaa oli jälleen huomata, miten erilaiset jutut koskettivat heitä kuin esimerkiksi nörttejä ja miten keskittyminen herpaantui välittömästi, kun juttuni olivat liian abstrakteja.

Kaksi asiaa kuitenkin sai heidät asian äärelle:

Tarinat. Kun kertoo ihmisten elämästä ja kohtalosta, se toimii lähes poikkeuksetta ja se myös useimmiten mainitaan palautteessa positiivisena asiana. Tarinoina toimivat kertomus nuorukaisesta, jonka todellinen osaaminen 16-vuotiaana oli pakata auton takakontti täyteen varastettua tavaraa. Tai Steve Jobsin elämän kolme koettelemusta, jotka hän hienosti kertoo kuuluisassa Stanfordin puheessaan (http://www.youtube.com/watch?v=D1R-jKKp3NA). Oivallus: kerro lisää tarinoita.

Tehtävä. Kun opiskelijat saa miettimään, millaisia ideoita heillä on opiskeluympäristönsä ilmapiirin parantamiseen ja mitä he itse voisivat tehdä sen eteen päivittäin, itsensä haastaminen ja toisten kokemusten kuuleminen saa jotakin liikkeelle. Oivallus: lietso heidät ylittämään itsensä.

Ajoneuvoasentajat

Tämä oli viikon kovin haaste: en ole itse ollut koskaan mikään ’auton laittaja’ ja konepellin alle kurkistaminen ei ole märkä uneni. Nuoruuden innostuksensa ja idealisminsa säilyttänyt viherpipertäjähumanisti epäili etukäteen olevansa tässä joukossa yhtä kotonaan kuin viskinhuuruisten t-luupihvin rouskuttajien bileissä.

Vaan mitä siitä. Vetosin opiskelijoiden syvään käytännön ammattitaitoon ja heidän asiantuntemukseensa: mitä on tehtävä, jotta auto pysyisi toimintakykyisenä? Vastauksia tuli kuin tykin suusta: öljyt, jäähdytinnesteet, jarrunesteet, pesu ja vahaus, rengaspaineet,… Sen jälkeen tämä tusina poikia ja yksi tyttö listasivat kymmenittäin asioita, jotka ovat välttämättömiä ihmisen ja erityisesti heidän toimintakyvylleen = hyvinvoinnilleen.

Top 3:

  • Kännääminen perjantaisin, koska sitä on niin kiva muistella koko viikon.
  • Seksi, koska se pitää mielen virkeänä.
  • Oma muija, koska sen kanssa voi jakaa elämän.

Pääsimme siis oikeasti asiaankin, vaikka ensin kehtasivat väittää, että ”ei tässä mitään kekkaa”. Asioille herääminen, niiden ajatteleminen ja ääneen sanominen – siinä lyömätön kolmikko missä tahansa suhteessa.

Polleana

Kerroin kaikille ryhmille aluksi agendani: Jos saan edes yhdenkin hyvinvointiajatuksen itämään, puolitoistatuntisemme ei ole mennyt hukkaan. Monien katseista – näistä opettajan maagisista hetkistä – saatoin päätellä, että jokin liikahti. Tämä jokin tulisi jossakin vaiheessa nostaa esiin ja kehittää, muuten se katoaa yöhön ja usvaan.

Kaiken päätteeksi sallin itselleni kreditin erään lippalakkisen vänkkääjän palautteesta:

”Pisti miettimään asioita. Ainutlaatuinen. Ei oo ollu vastaavaa aikasemmin.”

Mission: 1st part completed.

* http://www.youtube.com/watch?v=C7UirxHq7tA

 

 

Mainokset