Seitsemän teesiä sisäisestä hygieniasta

by Mikko Taskinen

Miten ihminen saisi kammettua vain ulkoiseen kiinnittynyttä mieltään sisäänpäin ja etsisi tasapainoa sisäisen ja ulkoisen välillä? Tämä on päivän kysymys. Ehkä siksi, ettei siihen ole ratkaisua ja juuri siksi, että niin harva edes ymmärtää etsiä siihen ratkaisua.

Ulkoinen hygienia kuuluu kaupunkielämään itsestään selvänä asiana. Sisäinen hygienia ei ole kehittynyt vielä aivan samalle tasolle.

Ulkoinen hygienia

Kulttuuriimme kuuluva hygienian taso on kohonnut viimeisen sadan vuoden aikana dramaattisesti. Enää ei peseydytä vain kaksi kertaa vuodessa ja useimmilla hammasharjakin on säännöllisessä käytössä. Hygieniaan liittyy paitsi terveys myös sosiaalisuus – ja se, mitä niillä halutaan viestittää.

Paljonko aikaa menee yhden vuorokauden sisällä ulkoiseen hygieniaan? Hampaiden pesu, suihkussa käyminen, käsien peseminen ja tämän päälle ulkonäöstä huolehtiminen muilla tavoin. Olennaisia asioita.

Sillä keskuudessamme liikkuu edelleen hemmoja, joiden äijämäisyyteen kuuluu vähintään kolmen vuorokauden pesemättömyys ja piintynyt hien haju, jottei vaikuta ihan homolta. Tai ihmisiä, joiden intiimihygienian taso herättää yhtä paljon haluja kuin sikala.

Mutta miten meidän oikeasti kävisi, jos vastaava päivittäinen aika varattaisiin myös sisäisestä hygieniasta huolehtimiseen?

Sisäisen hygienian perusteet

Sisäinen hygienia alkaa samoista perustoista kuin ulkoinen hygieniakin: sen vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin toisaalta ja sosiaalisiin suhteisiin toisaalta.

Ihmisen, joka ei osaa tai halua huolehtia sisäisestä hyvinvoinnistaan, terveys kärsii tästä laiminlyönnistä. Paha mieli muuttuu pahaksi mielialaksi ja siitä pahaksi oloksi. Useimmille koulun oppitunneilla torkkuneillekin psykosomatiikka on tuttu käsite. Miten laajasti mieli vaikuttaa terveyteen, on vähemmän tunnettua. Harva silti kuvittelee, etteikö mielellä olisi vaikutusta fyysiseen terveyteen tai etteikö näillä kahdella olisi yhteyttä.

Jokainen on saanut jossakin elämänsä tilanteessa kokea ihmisen, jonka sisäinen hygienia on savupirttitasoa: Kaikki on muiden syytä. Kaikki tunteensa saa purkaa toisten niskaan. Omat näkemykset ovat ainoita oikeita – uskaltakoonpa joku väittää muuta. Minulla on oikeus reagoida ja olla niin kettumainen kuin minusta tuntuu. Kai minä nyt saan olla oma itseni!

Sisäisen hygienian teesit

Elämme outoja aikoja. Ulkoisen hygienian puute herättää meissä luontaisen vastenmielisyyden tunteen. Emme pidä sen enempää sisäisen hygienian puutteesta, mutta emme osaa sitä vastaavalla tavalla edellyttää. Koska emme osaa siitä itsekään huolehtia?

2010-luvulla ihmisiltä voisi jo edellyttää näitä:

1)   Vältä oksentamasta toisten päälle, kun sinulla on paha olo. Hanki apua pahaan oloosi, niin opit elämään sen kanssa ja eräänä päivänä vapautumaankin siitä.

2)   Vältä tekemästä itsestäsi ja omista ongelmistasi muiden ongelmaa. Kysy ensin lupa, purkaudu tai avaudu vasta sitten.

3)   Vältä syyttämästä muita ihmisiä ellet itse ymmärrä tai kykene toimimaan. Opi katsomaan peiliin.

4)   Vältä likaamasta muiden elämää omalla sotkuisuudellasi kuten väärinymmärtämisellä, juoruilulla, hysterialla, draamaqueen/-kingeilyllä. Järjestä elämääsi ja samalla itseäsi.

5)   Vältä lastaamasta omia menneisyyden taakkoja muiden kannettavaksi. Päivitä itsesi ja käsitykseksi ja päästä irti.

6)   Vältä negatiivisuutta niin ajatuksissasi kuin puheissasi. Mieluummin puhdista ilmaa kuin likaa sitä.

7)   Vältä huumorin käyttämistä huonovointisuutesi ja ennakkoluulojesi purkamiseen. Huumori on taitolaji eikä aina voi onnistua, mutta kaikkia asenteitaan ei kannata julistaa päivästä toiseen.

Miten sisäistä hygieniaa voi kehittää?

Ensimmäinen asia on aina pysähtyä ulkoisesta vauhdista ja kääntää katse ulkoa sisään.

Rauhoitu. Tule itseesi ja läsnä olevaan hetkeen. Tunne tunteesi ja ajattele ajatuksesi. Luo keskusteluyhteys itsesi kanssa – sitä myötä myös toisten kanssa. Peilaa itseäsi ja anna muiden peilata sinua.

Maailmasi on sinun tulkintasi maailmasta, ja tulkintasi vetää puoleensa asioita, ihmisiä ja tilanteita. Saat mitä tilaat? Paljolti näin. Opettele kysymään käsitystesi ja mielikuviesi perään. Opettele kysymään muilta ihmisiltä – moni asia ja väärinkäsityskin selviää samalla.

Ajattele asioita, samalla jäsennät koko olemistasi. Ajattele itse ja huomaat, miten vapauttavaa on luopua ajattelemasta kuten muut sinussa ajatelevat. Samalla voit asioita tiedostamalla päivittää sen, mikä mielikuvissasi ja asenteissasi laahaa menneessä, usein lapsuuden kaikuina.

Omaksu perusmyönteinen asenne itseesi, kanssaihmisiisi, maailmaan ja elämään. Opettele arvostamaan arvostelemisen sijasta. Kriittisyyden vastapainoksi on monta asiaa, joista olla kiitollinen. Varsinkin toisille ihmisille.

Samalla tavalla voit tutkailla omaa vaikutustasi ympäristöön. Tämä on todellinen sosiaalisen elämän lyhyt oppimäärä: näe miten vaikutat kaikella sillä, mitä kannat mukanasi kohtaamisiin, sosiaaliseen elämääsi ja koko elämääsi.

Tietoinen kehittäminen alkaa havainnosta, kun näet, mitä omalla olemisellasi ja olemuksellasi saat aikaan sekä suhteessa itseesi että toisiin. Kehittäminen jatkuu päätöksellä ja pyrkimyksellä muuttaa sitä, mikä ei tyydytä itseä ja/tai ihmisiä ympärillä.

Mitä tähän tarvitaan? Kun käytät viisi minuuttia päivässä rehelliseen itsetutkiskeluun, alat tunnistaa ja tuntea itseäsi ja kehittää työkaluja sisäisen elämän kehittämiseen. Koko elämisentunne muuttuu, kun tasapaino alkaa vahvistua.

I have a dream

Ajatella, jos eräänä päivänä nämä työpaikan ja kodin metaforiset röyhtäilyt ja nenän kaivamiset olisivat vain paha uni ja ilmapiiri olisi täynnä tuoksua mintun ja ruusun. Se olisi uuden sivistyksen synty – jos me muistaisimme aamuisin harjata myös mielemme.

 

P.S. Olisiko tässä pitänyt sanoa jotakin meditaatiosta? Vai olisiko se erityisesti vuonna 2012 samaa kuin todeta: ”Niin, kärsin ennen skitsofreniasta mutta sitten päätimme lopettaa lääkityksen ja nykyisin voimme hyvin.”?

Mainokset