Täti Tämäkkä*

by Mikko Taskinen

Joskus astuu sisään yritykseen, ja ensivaikutelma paikallisen HR:n kanssa on… vaikuttava. Hän skannaa sinut katseellaan. Hänen kädenpuristuksensa muuttaa sormien luiden järjestystä. Hän kuuluu siihen osaan ihmisiä, joista kansanperinne sanoo että heidät ”kätellessä kaatuu”.

”Peremmälle”, hän sanoo.

Työilmapiiri

Tällainen ihminen ei tarvitse alkulämmittelyksi small talkia, koska hän on jo valmiiksi lämmin. Pienessä neukkarissa uskon löytäneeni ilmaston muutoksen alkulähteen.

”Mitäs sulla ois tarjolla?”

Tulee tunne, että biologinen kello tikittää tavallista nopeammin. Eli ellei selkeää tarinaa löydy saman tien, se oli tässä. Vahva läsnäolo velvoittaa vahvaan läsnäoloon.

Hissipuheeni jälkeen alan kysellä työilmapiiristä.

”Meillä täällä ei haukuta itseä eikä toisia!”

Kuulostaa hyvältä. Miten te olette tehneet sen? Oletteko tehneet harjoitusta, jossa ihmiset puhuvat toisistaan kuukauden ajan vain hyvää toistensa selän takana?

”Olemme tehneet sitä jo vuosikausia. Se oli täällä käytössä varmaan jo ennen kuin minä tulin taloon. Ja se on hyvä harjoitus, sillä kun kaikki tietävät, että kaikki harjoittelevat, paskan puhumisesta jää välittömästi kiinni. Itsensä haukkumisesta tai vähättelemisestä saa joka kerta laittaa 10 euroa meidän juhlarahastoon. Ja sanon sulle, että siellä on hirveesti rahaa. Tuntuu kuin kukaan ei oppis vaikka rahaa palaa, hahhah. Ja olen sanonut ihan suoraan sen kaikille, että jos joku ihminen ketuttaa, niin menee puhumaan sen ihmisen kanssa tai pitää turpansa kiinni. Kaikensorttinen vinkuminen ei ole mistään kotoisin. Koskee meillä asioista valittamista ylipäätään. Me emme ota tänne töihin ihmisiä, jotka eivät halua olla osa ratkaisua.”

Jotenkin on helppoa uskoa häntä.

Työhyvinvointi

”Meillä tehdään hitosti töitä. Se pitää mielen virkeänä ja kaiken liikkeessä. Ja sitten kun väsyttää niin sitten käännetään kylkeä kuin Rokan Antti ja nukahdetaan saman tien. Eli töistä saa olla poissa ja levätä ja palautua tarpeen mukaan kunhan hoitaa hommansa. Rekrytoinnissa tämä tehdään hyvin selväksi ja koeajalla sen huomaa, että onko ihmisestä tähän. Täällä jokainen on yrittäjä vaikka ollaan yrityksen palveluksessa.”

Osaavatko ihmiset huolehtia itsestään?

”Eivät kaikki. Ja meille kaikille tulee tilanteita… sellastahan tämä elämä on. Mutta sitä vartenhan me muut olemme täällä. Täällä ei kenenkään tarvitse olla yksin. Mutta kyllä se kaikki lähtee siitä, ettei muiden tarvitse olla meedioita vaan täytyy osata sanoa ääneen, että nyt on tilanne tämä mikä se on. Ja muiden ymmärrykseen ja apuun täytyy voida luottaa. Ellei voi, jotain on pahasti pielessä. Suoralla puheella asiat selviää. Ja ellei selviä, niin sitten täytyy joskus korottaa ääntä niin, että naapurifirmassakin tiedetään, milloin on tosi kysymyksessä.”

Onhan se muutenkin mukavampaa, kun asiat selviää puhumalla.

Autenttisuus

Jos kulttuuri on noin tymäkkä, niin löytävätkö yksilöt täällä itsensä?

”No, tämä on vähä sellainen vahvojen yksilöiden yritys. Mutta täällä ei tulla ego edellä. Sellaiset tyypit pannaan aika nopeasti ruotuun tai sitten näytetään ovea. Neukkarissa on turha yrittää päteä, saa vaan hörönaurut osakseen. Tai se, mitä ollaan tehty, on Syvä Hiljaisuus. Siis kun joku on todella egotyhmä, muu väki vajoaa monta minuuttia kestävään hiljaisuuteen. Voit olla varma, ettei ihan heti tyhmyys toistu.”

Autatteko te ihmisiä jotenkin löytämään itsensä?

”Enpä tuosta tiedä. Ilmapiiri on sellainen, että kaikenlaista saa tietyssä mitassa kokeilla ja virheitä saa tehdä, jos niistä suostuu oppimaan. Tyhmiä ideoita ei olekaan vaan yritetään kaivaa ne hyvät asiat sieltä esiin vaikkei aluksi hommassa tunnu olevan päätä ei häntää. Tätä on kyllä sitten jouduttu opettelemaan. Kun kärsivällisyys ei tunnu olevan vahvin puoli täällä kenelläkään.”

No business is (sometimes) good business – or?

Olisiko teillä jotakin, mitä te tarvitsisitte?

”No eipä oikeastaan. Mutta oli ihan kiva tavata ja jutella.”

Niin oli. Jäi sellainen tormakka olo. Ihan omalla mutta järkevällä tavalla kaikki asiat on hyvässä hoidossa. Olisin varmaan vielä onnellisempi, jos useammin törmäisi tällaiseen. Vaikka sitten olisinkin työtä vailla.

Neukkarin ovella tarinaan tulee vielä käänne.

”No onhan täälläkin aina parannettavaa, en minä sillä. So call me, maybe.”

Sitten välähdys hymystä, joka saa mannerjäät sulamaan.**

 

*Kyseinen henkilö antanut luvan tähän tarinaan. Hänen mielestään loppu on ”typerä mutta menköön.” Jos joku tunnistaa tarinan päähenkilön, vaietkoon iäksi.

**Tämä tarina tuo mieleen sen nuorukaisen, joka meni 70-luvulla kesäksi Saksaan majataloon töihin. Majatalon kaunis tytär antoi pojan kuulla kunniansa koko kesän:

”Du spinnst ja immer!” (Oot ihme seko!)

”Du hast Dackelbeine.” (Sullon mäyriksen jalat!)

Kun sitten koitti pojan viimeinen työilta ennen kotiinpaluuta, tyttö sanoi hänelle:

”Ich liebe dich.”

Mainokset