Peilaus

Viikon ainoana vapaailtana tein miehen työn ja puhdistin kylppärin pesualtaan röörit. Olisi ollut kivaa voida syyttää jotakuta muuta siitä kaikesta tauhkasta, mitä siellä lillui putkia tukkimassa. Mutta nyt ei oikein voinut. Jäin ihmettelemään tuota elämisen kudosta, joka sinne oli päätynyt, ajan myötä ja huomaamatta.

Elämän virta

Kaikkea tuota limaa irti kiskoessani en voinut välttyä analogialta elämään ylipäätään. Päädyin siihen ihan tavalliseen huomioon, että ihmisen sisäisessä elämässä käy samoin, ellei sitä aika ajoin päivitä.

Mitä päivittäminen tarkoittaa? Sitä että arkipäivän elämiseen tuodaan tietoisuus. Suomeksi: otetaan hetki ja peilataan asioita, ei vain eletä ja anneta elää. Päivittäminen käsittää ensi alkuun tapoja&tottumuksia, mielikuvia, näköaloja ja reaktioita.

Eläin elää, ihminen ihmettelee.

Sielun veljet: Säkenöivä voima

Eläimen osa näyttää ulkoapäin yksinkertaisemmalta. Ilman päivittämistä ihmisen elämä jumiutuu, minkä moni voi tunnistaa itsessään ja useimmat näkevät esimerkkeinä ympärillään.

Kysymys: osaako ihminen päivittää elämäänsä proaktiivisesti vai onko tässäkin mentävä kriisin kautta?

Tavat&tottumukset

Ihmiselle kehittyy jo varhaisessa vaiheessa elämää tapoja ja tottumuksia. Jotkut ovat hyviä ja toiset huonoja, yhdet ulkoisia ja toiset sisäisiä. Yhteistä niille on taipumus vahvistua itsestään, toiston voimasta. Ihminen ’harjoittelee’ niitä kunnes osaa ne niin hyvin, että ne sujuvat automaattisesti.

Hyvä näin. Ja samalla huono noin: tavat jäävät elämään silloinkin, kun niistä olisi jo aika päästä eroon. Ulkoisista tavoista saattaa onnekkaassa tapauksessa saada palautetta, joka herättää ja johtaa irtipäästämiseen. Sisäiset tavat kuten itsensä sättiminen virheistä tai kaunan kantaminen loukkauksesta, ovat vaikeampi pala. Ne eivät välttämättä koskaan näy ulkopuolisille tai ihminen liikkuu piireissä, jossa kaunan kantaminen on ihan okei.

Tapojen ja tottumusten päivittäminen on siksi niin olennaista, että ne edustavat eilisen maailmaa. Tulla tähän maailmaan, tähän hetkeen, on välttämätöntä, jotta ihminen voisi oikeasti hyvin. Ja jotta voisi luoda elämäänsä – asia, jota ihminen kaipaa.

Mielikuvat

Me tapaamme ihmisen ja alle sekunnissa luomme hänestä näkemyksen, tykkäämisemme tai ei-tykkäämisemme pohjalta. Tämä näkemys voi jäädä loppuelämäksi, ellemme tietoisesti päästä siitä irti ja korvaa sitä täsmällisemmällä, uudella havainnolla. Sillä ilman tietoista otetta: missä määrin näemme toisessa ihmisessä muuta kuin itsemme, omat toiveemme ja pelkomme?

Mihin kiinnitämme huomion, se vahvistuu – tämä ajatus saa edellä uuden luonteen.

Entä me itse? Onko meihin lapsuudessa iskostettu käsitys itsestämme, josta emme keski-ikäisenäkään ole irtautuneet? Olemmeko nuorina luoneet itsestämme kuvan, joka pysyy elossa, koska ruokimme sitä yksipuolisilla havainnoillamme?

Olisi kiva, jos elämä poistaisi nämä itsestään eli korjaisi ne. Näin ei useinkaan käy. Siksi on suostuttava peilaamaan ja päivittämään.

Näköalat ja reaktiot

Kaksi edellä mainittua kaventavat ihmisen näköaloja ja reaktioita elämään. Elämä näyttää siltä mitä oma elämisentunne puhuu. Ikävää, jos elämä tuntuu ja näyttää ikävältä. Eikä aina tunnu hyvältä siihen tämän pohjalta reagoidakaan.

Jos kulkee tapojensa ja tottumustensa autopilotissa vuosi toisensa jälkeen, mitä elämästä tulee tai: mitä siitä jää jäljelle? Jos liikkuu maailmassa omien mielikuviensa vankina, maailma on ahdas ja sen kokevat myös muut.

Maailma muuttuu. Kanssaihmiset muuttuvat. Olisiko aika tarkistaa suhteensa esimerkiksi omiin työtapoihin? Moniko parisuhde olisi pelastettavissa, jos aikanaan sokeasti syntyneet mielikuvat päivitettäisiin loppuvuoteen 2012? Miltä tuntuisi olla saamatta jokaviikkoista raivaria tai hermostumatta mitättömistä asioista – reagoida toisin, vaikka maailma ei vastannutkaan mielikuviani siitä?

Mitä tehdä?

On ihan itse luotava aikaa peilaamiselle eli otettava vastuu elämästään.

Ihmisten suurin ongelma nykyään on se, ettei ole aikaa reflektoida itseään ja tekemisiään.

Kenneth Söderholm, Redesign 925 -seminaarissa

Kukaan sitä ei anna eikä ulkopuolelta välttämättä saa siihen tukea. Silti nuo hetket on täysin mahdollista luoda, jos tahtoa on. Kieltäydyn olemasta oman elämäni jälkeenjäänyt, suostun elämään sellaisena kuin tässä hetkessä olen.

Vaikka omaan sisimpään kurkistaminen saattaa aluksi tuntua monimutkaiselta ja vaivalloiseltakin, harva asia on yhtä palkitseva ja tuottaa vastaavaa iloa. Miksi? Siksi että ihmisessä elää syvällä kaipuu vapautumiseen ja vapauteen. Päivittäminen on juuri sitä: vapautumista taakaksi käyneestä, mahdollisuuksien avaamista tästä hetkestä eteenpäin.

Miten haluat elää?

Jos tahdot elää kuten laulussa lauletaan

Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta,
säkenöivässä voimassa, säkenöivästä voimasta…

Sielun Veljet: Säkenöivä voima

luo sisälläsi sille vastaavat olosuhteet. Miten?

• Kun seuraavaksi teet jotakin vanhasta tottumuksesta, kysy itseltäsi: tätäkö haluan tästä eteenpäin?
• Kun seuraavaksi kohtaat ihmisen, pysähdy kuuntelemaan avoimesti: tiedänkö oikeasti, mitä tuossa ihmisessä liikkuu tai mikä häntä liikuttaa.
• Kun seuraavaksi kuulet sisäisen puheesi, kysy itseltäsi: oikeastiko, olisinko jo enemmän arvoinen?

Unohda siis ryhdyntävaikeus (maalaislääkäri Kiminkinen) ja ala säkenöidä. Mutta muista: älä jää vain päivittelemään.