Peilaus

Tunnen monia ihmisiä, jotka kuullessaan sanan mukavuusalue poistavat varmistimen. Eikä heitä voi syyttää. Jossakin vaiheessa melu käy korviin.

Pinnalta

Pinnalta katsoen ihminen näyttää ”laiskanpulskealta porvarilta”, jota ohjaa mukavuudenhalu back and forth.

Makrokuvana sivilisaatiokehitys on ihmisen pyrkimystä saada perustarpeensa tyydytettyä nopeasti, vaivattomasti ja varmasti. Mikrokuvana ihminen rakentuu siten, että hän yksinkertaistaa kaikin keinoin omalla mielelleen liian monimutkaista maailmaa saadakseen rauhan ja säilyttääkseen sisäisen tasapainonsa.

Näiden kuvien välissä ihminen pyrkii järjestämään elämänsä mahdollisimman mukavasti ja poistamaan siitä epämukavuuden, kivun ja muut epämiellyttävät häiriötekijät. Edellä mainittujen tekijöiden välttäminen näyttää jopa tärkeämmältä kuin mielihyvän saaminen.

Syvemmältä

Näitä tosiasioita vasten asettuu ihmisen omituinen vimma etsiä itselleen haasteita, tahto oppia toisinaan kovankin kautta ja vaivaa säästämättä uutta, lähteä mukavista olosuhteista joko valloittamaan maailmaa tai vähintään itseään ja ylittää itsensä.

Onko tämänkin takana vain se, että vaivan takana on suurempi lepo ja suurempi mukavuus? Toisinaan.

Selvää kuitenkin on, että ihminen näyttäytyy ristiriitaisena, kuin vähintään kahden voiman eri suuntaan vetämänä olentona, matkalla jonnekin. Ihminen intentionaalisena olentona ei aina oikein avaudu ihmiselle itselleenkään: mitä oikeastaan haluan, mihin oikeastaan pyrin?

Poistuminen

Ihmisellä on usein kaksi vaihtoehtoa: joko hän kohtaa ikävätkin tosiasiat omasta tahdostaan tai sitten maailma sysää hänet siihen. Usein on miellyttävämpää, jos on vaihtoehtoja tai jos saa itse valita. Toisinaan maailma ehtii ensin.

Tutun ja turvallisen, mukavan ja miellyttävän ja kivan hylkääminen vaatii kynnyksen ylittämisen, toisinaan jopa muurin yli kapuamisen.

Edessä on lähtökohtaisesti jotakin, johon ei haluaisi mennä eikä koskea.

Epämukavuusalue on bisneskielen mystinen Bermudan kolmio, jonne moni on mennyt mutta josta kukaan ei ole pannut kertomaan, millaista siellä on. Yleensä jos joku sanoo, että sinun pitää mennä epämukavuusalueelle, tiedossa on paskahommia. Etkä siellä alueella oikeasti opi mitään muuta kuin, että konsultit ottavat aina omansa. … Eli jos menet epämukavuusalueelle, tule sieltä helvetin äkkiä takaisin.

Riku Vassinen

Miksi se on niin? Syitä voi olla kaksi:

• Kohtaamattomien, taakse jätettyjen, käsittelemättömien asioiden vuori. Pettymysten, virheitten, häpeän ja syyllisyyden räme. Omien alitajuisten ja toisinaan repivän ristiriitaisten voimien kohtaaminen. Kuin suoraan painajaisunista, toiveiden ja halujen tunkio.
• Oman osaamattomuuden, avuttomuuden kohtaaminen. Oman sekavan, kaoottisen, heikon ja onnettoman itsen kohtaaminen.

Kuka tätä oikeasti haluaisi, oppia tuntemaan tällaisen itsensä?

Tie läpi epämukavuusalueen, vai?

Voi ajatella, että tämän alitajuisen kerroksen läpi on mentävä eikä oikotietä ole. Oma epävarmuus ja pelko, jotka helposti nostavat kynnystä, on kohdattava. Ja voitettava.

Tämä askel tuntuu harvoin mukavalta, miellyttävältä tai helpolta. Epämukavuus pitää sisällään erilaisia pelkoja uudesta ja tuntemattomasta, joskus kivusta ja yksinäisyydestä. Se pitää sisällään tapoja, tottumuksia ja rutiineja, joista irtipäästäminen ja joiden ylittäminen aiheuttaa epävarmuuden tunteen, joskus myös tunteen tyhjän päälle joutumisesta. Ihminen tarvitsee tahtoa mennäkseen tästä epämukavuuden tunteestaan läpi.

Siksi epämukavuuden läpi pääsemiseen ihmisen on usein harjoitettava tahtoaan ja vielä kerran harjoitettava sitä. Toisinaan kaikki tähän asti opittu ja omaksuttu, kuva maailmasta ja kuva itsestä täytyy hylätä, ennen kuin pääsee eteenpäin.

Mutta: on olemassa toinenkin tie. Sen nimi on Just do it. Se tarkoittaa sitä, että vain tekee jotakin, ylittää itsensä tavalla, joka muuttaa kokemuksen elämästä. Teko toimii siltana alueelle, jolle olen antanut nimen ihanuusalue.

Mikä on ihanuusalue?

Se on alue, jonne ihminen päätyy ylitettyään itsensä. Itsensä ylittäminen on ihmisessä jotakin perimmäistä, alkuperäistä vimmaa. Se vie ihmisen oman autenttisuutensa eli aidon äärelle.

Ihanuusalueella paras ja luovin osa ihmisestä pääsee esiin. Se osa, joka vain hänen kauttaan voi tulla maailmaan. Ihminen luo ja antaa parastaan, toteuttaa itseään ja toteutuu. Alueelle, jossa ihminen kokee elävänsä täysillä ja antavansa itsensä täysin. Siellä, missä hänen todellinen itsensä, se ihanin ja paras, toteutuu.

Se on kokemus, jonka ihminen saa päästettyään irti mielikuvastaan ja asenteestaan suhteessa itseensä, pelosta astua tuntemattomaan ja luopumista mukavuudestaan, jotta jokin uusi syntyisi ja toteutuisi.

Uusi on jotakin, jota ihminen hakee. Se on kehitysaskel, se on ihmisen DNA:han kirjoitettu evoluutio. Ihminen taistelee usein turhaan sitä vastaan sen sijaan että suostuisi siihen, myöntyisi sen kutsuun ja vielä: ottaisi siihen tietoisen suhteen ja otteen. Ihminen on oppiva ja kehittyvä olento, mikä kristallisoituu ihanuusalueella.

Tämä kokemus on aina ainutlaatuinen ja erilainen. Päästyään tuohon kokemukseen ihminen on aina ylittämässä jotakin uutta ja on itse erilainen kuin milloinkaan aiemmin. Se on myös siksi erilainen, että ihmiselle tulee kokemus uuden luomisesta. Ei pelkästään suhteessa ylittämäänsä asiaan vaan myös suhteessa itseensä ja elämäänsä.

Todella syvältä eli Friedrich-setä saa viimeisen sanan

Friedrich Nietzschen lause

Ihminen on jotakin, joka on voitettava.

saa tässä uuden näkökulman. Voittaessaan itsensä ihmisen todellinen minä näyttäytyy ihmiselle, ehkä ensimmäistä kertaa. Se mistä ihmisessä on kyse. Se, mistä hänet on tehty.

Ja kun Zarathustra Nietzschen suulla jatkaa muutama sivu myöhemmin
Ihminen on nuora, eläimen ja yli-ihmisen välille jännitetty – nuora kuilun yli.

kuva täydentyy. Mukavuusalueellaan pysyttelevä ihminen on kuin eläin, joka toistaa kerran oppimiaan sokeita tapoja ja tottumuksia ja elämän ansojaan. Ihanuusalueella ihmisestä tulee aito yli-ihminen, itsensä ylittäjä ja yksilö, joka antaa ainutlaatuisen parhaansa loistaa maailmaan. Näiden kahden jännitteessä ihminen on joka kerran tehdessään valintojaan elämässään.

Mitäs tänään valittaisiin?