Peilaus

Jokaisella on salaisuutensa, jopa itseltään. Näin sanotaan. Mahdollisesti salaisuuksien kammio on suurempi ja syvempi kuin huomaakaan.

Vaikeus

Ihmisen kokemusmaailma on yksilöllinen, eivätkä sanat taivu aina kovin helposti syvimpien kokemusten kuvaamiseen ja välittämiseen toisille.

Runouden onnettomuus on se, että sen täytyy tapahtua käyttämällä välinettä, joka on epärunollisin, siis pelkästään käytännöllinen.

Huotarinen-Hytönen: Poetiikkaa II

Kokemus kielen rajallisuudesta on niin tuttu, ettei sitä edes huomaa. Mutta se tekee maailmasta ja omasta olosta hetken matkaa yksinäisemmän. Eristyneemmän.

Elämisentunne

Sanojen ja kielen kömpelyys ja karkeus ja se, että kieli on kehittynyt kuvaamaan pysähtynyttä maailmaa, ei muutosta eikä prosesseja, vaikuttaa tunteeseen, joka elämästä ja elämisestä syntyy. Vaikutelmaksi jää, että yhteys syntyy jos on syntyäkseen ja useimmiten ei.

Viekö tämä vaikeus meitä entistä kauemmas toisistamme vai tekeekö se meidät vain tietoisemmaksi pitkästä matkasta toistemme luo? Ja itseemme?

Jos se herättää meidät, toivoa on.

Mistä sanat syntyvät?

Heräsin sanojen syntymiselle asuessani ulkomailla ja yrittäessäni aluksi melko vähäisen kielitaitoni varassa ilmaista itseäni. Pian huomasin kummallisen asian: kyse ei ollutkaan pelkästä osaamisestani vaan myös siitä, miten toinen osapuoli kuunteli minua.

Joidenkin seurassa sain kuin maagisella tavalla ilmaistua itseäni kuin olisin puhunut äidinkieltäni. Toisten seurassa sain hädin tuskin änkytettyä yksinkertaisen asiani.

Ero oli niin dramaattinen ja suuri, että jäin ihmettelemään sitä. Mitä oikeastaan tapahtuu? Kumpuavatko sanat ja ilmaisut yhteydestä – eikö kyse olekaan vain minusta?

Luomistyö jatkuu

Erinomaisessa kirjassaan Ohjaus ja neuvontatyö Jussi Onnismaa kuvaa sitä, miten sosiaalisessa kanssakäymisessä (myös sisäisessä kanssakäymisessä)  tuotetaan ja ylläpidetään erilaisia tulkintoja todellisuudesta ja jatkaa:

Kielelliset ilmaisut avaavat ja sulkevat maailmoja. Ihminen voi tulla tietoiseksi myös suljetuista merkityksistä. Millaista todellisuutta ja millaisia kertomuksia ohjattava tulkinnoillaan tuottaa ja mahdollistaa?

Kielellä paitsi rakennetaan todellisuutta, sillä myöskin tehdään sitä mahdolliseksi. Kanssakäyminen lisää tai vähentää voimavaroja. Tulkinnat tuottavat ja mahdollistavat kertomuksia, joita jokainen kertoo itsestään, elämästään ja yhteydestään.

Jokainen kohtaaminen on joksikin tulemista. Myös suhde on tulossa joksikin. Miten tähän tulemisen, kehityksen virtaan päästään?

Avoin salaisuus

Itsensä tuntemaan oppiminen on siksikin niin vaikeaa, että itse on liian lähellä – itseä. Samoin on se todellisuus, josta tarinoita kerrotaan.

Todellisuus on kuin avoin salaisuus: kaiken aikaa silmien edessä, samalla suljettu, koska tietoisuus ei ulotu siihen, vaikka se olisi mahdollista.

Voiko tätä harjoitella? Tietysti, yhdessä ja yksin.

Tarinoita kertomaan

Mielen voi antaa vapaasti assosioida eli antaa sen tuottaa mitä tahansa. Ja senhän mieli mielellään tekee. Kun on riittävän monta kertaa tehnyt tätä yksin eli päästänyt irti kaikista rajoitteista kuten järkevyydestä ja sopivuudesta, voi siirtyä harjoittelemaan jonkun kanssa. Ainoana sääntönä hyväksyvyys.

Kyse on aidosta rajojen kokemisesta. Samalla se on oman todellisuuden luomista, todellisuudesta käsin.

Tässä prosessissa mikä tahansa on mahdollista. Ihminen harvoin tuntee edes itseään ennen kuin hän antaa itselleen tilaisuuden kohdata sisäisyytensä, kahlitsemattomana.

Matka sisäänpäin

Eräs mahdollisuus päästä lähemmäs sanojen ulottuvuuksia on antautua dhyanaan, joka merkitsee

inhimillistä ponnistelua päästä mietiskelemällä niille ajatuksen vyöhykkeille, jotka ovat sanallisen ilmaisun rajan tuolla puolen.

                                           Inazo Nitobe: Bushido

Kun Herakleitos kirjoittaa ”polusta, jota ei voi kulkea”, voi aavistaa hänen viittaavan siihen, miten sanat kykenevät vain viittaamaan tiettyihin asioihin, mutta ei lausumaan niitä julki.

Yhteys sanojen takaiseen maailmaan – ja ennen kaikkea tuon yhteyden tietoinen, määrätietoinen luominen – tekee mahdolliseksi aiempien rajojen ylittämisen ja uudenlaisen yhteyden luomisen toiseen ihmiseen.

Omat sanat tavoittavat uusia maailmoja, toisen sanat ulottuvat sinne kuulemisen ja kuuntelemisen maailmaan, joka aiemmin pysyi mykkänä.

Tahto merkitsee

Edes omien kokemusten huomaaminen, tavoittaminen ja ymmärtäminen on haastavaa. Tällöin ainoastaan tahdonomaisuudella on merkitystä.

Toisaalta päästää irti eli antaa tilaa ja mahdollisuuksia uuden tapahtua. Toisaalta tarvittaessa puskea läpi silloin, kun itse asettuu epävarmuuden tai pelon takia esteeksi välttämättömän, hyvinvointia luovan yhteyden syntymiselle.

Ja kuten olen aiemmin todennut,  niin rohkeus kuin tahtokin voimistuvat, kun niitä harjoittaa. Se on jotakin hyvin inhimillistä.

 

 

P.S. Helsinki on kansainvälinen kaupunki. Sen huomaa luovasta kielenkäytöstä. Brittiläisellä aksentilla mies toteaa jankuttavalle vaimolleen: ”I know, v**tu!” Tai kaksi nuorta hankkenilaista pui maailman epäoikeudenmukaisuutta, kunnes toinen joutuu toteamaan: ”Mera epis!” Kieli näyttää elävän ja ilmaisuvoimistuvan ihmisten ja tarpeen mukaan. Kun ihmisillä on yhteinen, sanatonkin sopimus sen merkityksistä, yhteys voi syntyä.