Peilaus

Tämä on otollinen hetki antaa kuuntelemiselle mahdollisuus. Kun kuuntelee, antaa mahdollisuuden oppia tuntemaan ja tutustua, keskustella ja olla.

Kuunteleminen ja kuuleminen

Kuuntelemisessa annan huomioni ja kiinnostukseni, hetkeni ja itseni sinulle. Ja itselleni yksin tein. Se on lahja sinulle ja itselleni.

Kun hiljennän itseni täysin, kuuntelen koko olemuksellani. Pysähtyessäni avaudun uudelle, olen ja olen läsnä ja hiljennyn.

Puhuessasi on sinun myös kuunneltava minua

Siis kuunneltava kuuntelemista

Jos teet tämän puhut minulle

sisäisyyteni syvyyksiin asti

Sinun puhuja on kuunneltava itseäsi ja minua

Ja minun ei tule puhua itsekseni silloin kun kuuntelen.*

Kuulemisessa kysyn, kuulenko sanojen taakse, olemukseen ja sen taakse: mikä sinussa haluaa ilmaista itseään. Tiedätkö sinä sen vai voinko olla avuksi? Tämä hetki voi olla löytöretki. Uuden oivaltaminen on portti sen näkemiseen, joka kaipaa tulla nähdyksi.

Vaikeus?

Mikä tässä sitten on vaikeaa? Jolla on korvat, sehän kuulee.

Vaikeus on sisäinen. Kuunteleminen ei ole helppoa ja sille näkee monta ulkoista syytä: kiire, läsnäolon vaikeus, väsymys jne. Kuitenkin noiden ulkoisten syiden takana on osittain sama, joka on luonut kuuntelulle epäsuotuisat olosuhteet.

Kuunteleminen on sisäinen matka. Kuunnellessa ihminen menee itsensä sisälle, itseensä. Ilman sisäistä matkaa ihminen ei kuule. Ja toisaalta: mitä syvemmälle hän ulottuu itsessään, sitä tarkemmin hän kuulee toisen.

Ihminen voi muuttaa kokemustaan ulkoisesta maailmasta arvioimalla uudelleen sisäistä maailmaansa.

                                                                           Helena Åhman

Vaikeus on sisäisessä matkassa. Se on matka syvyyteen, tuntemattomaan ja johonkin, jota voi pitää pyhänä.  Sen kokemiseen saattaa liittyä pelkoa, epävarmuutta, haluttomuutta astua tuolla tielle. Kun ei tiedä, mitä siellä kohtaa. Kun ei tiedä, johtaisiko se vaikeuksiin, muutokseen.

Nuoruuden näky

Myöhäisteini-iässä sain idean, jonka jaoin innoissani parhaalle ystävälleni: ”Entäs jos kuulisikin joka sanan, mitä toinen sanoo.”

Eli kuuntelisi niin tarkkaan ja niin hitaasti, että tavoittaisi kaiken, mitä toinen haluaa kertoa. Ideaa esittäessäni heräsin syvälle kaipuulleni siihen yhteyteen, minkä ihmisten välille voisi luoda ja mikä siihen voisi syntyä. Sanomisen ja kuulemisen, ilmaisemisen ja kuuntelemisen kautta.

En tiennyt, olisiko tuo mahdollista mutta olin varma, että kohtaaminen voisi olla enemmän kuin mitä olin siihen asti päässyt kokemaan. Uskoin, että sitä voisi kokeilla, ja jos sitä kokeilisi ja kokeilisi uudelleen, se voisi vielä muuttua todellisuudeksi.

Mitä tehdä?

Kuunteleminen kuten vuorovaikutuskin on luomista. Se on sallimisen ja aktiivisuuden vaihtelua. Samalla se on antaumuksellisuutta ja yhä syvenevää tietoisuutta siitä mitä kohtaa ja mitä tapahtuu.

Näiden laatujen syventämisestä, harjoittamisesta on kyse. Nämä hetket ovat suuri opettaja.

Logos syntyy välitilassa ihmisten kautta, välillä ja läpi. Se ei ole kenenkään vaan se on yhteistä. Silloin kuunnellaan ’todellisuuksia’ syvemmin kuin arkiajattelussa ja –puheessa. Kun hetkessä vallitsee avoimuus osapuolten vaikutuksille, prosessissa syntyy uusia merkityksiä.

                                                                                                                                Jussi Onnismaa

Samalla kyse on suostumisesta siihen, että kaikesta tavoittaa juuri sen, mihin sillä hetkellä luomis- ja tietoisuuskyvyssään yltää. Kuunteleminen on matkalla olemista. Siinäkin se on puhumisen sukulainen: mihin asti sanat ulottuvat, miten autenttisesti ne ovat uskollisia kohteelleen.

Joulu

Joulu on perinteisesti ollut hiljentymisen aikaa. Hiljentyessään voi pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintään, sen hengitystä ja sitä, mitä sillä ja sen elämällä on sanottavana.

Joulu on myös kohtaamisen aikaa. Arjessa ihmiset ovat olleet omissa touhuissaan ja usein juosseet kiireessä toistensa ohi. Nyt on aika kohdata. Samaan tapaan kuin itsellä ei ole välttämättä ollut aikaa vauhdissa peilata itseään, mutta nyt siihen on tilaisuus.

Onko riittävästi aikaa antaa joulun rauhan laskeutua? Kestääkö ihminen kohtaamista, jaksaako ylittää sen tyhjyyden tunteen, joka aluksi saattaa olla kohtaamisten tiellä?

Joulu kuten elämä tarjoaa mahdollisuuden. Ei enempää mutta sekin on suuri lahja.

 

Aloitamme molemmat kuuntelemisella

ja siitä nousee puhumisen tahto

Silloin tiedämme minkälainen puhe on arvollinen

Täyttämään kuuntelemisemme valmistaman tilan.*

P.S. Seuraava kirjoitelma ilmestyy 4.1.2013. Oman näköistä joulun aikaa ja sillä samalla laadulla alkavaa uutta vuotta, hyvät lukijani.

 

*Kuuntelemisesta, Rudolf Steiner