Aivan liian inhimillistä*?

by Mikko Taskinen

Suomen kielen inhimillinen-sana on hauska. Se kun tarkoittaa sekä ihmisen pienuutta että ihmisen suuruutta.

Surutta kirjoitan kummastakin. Suomessa kun ollaan.

Pienuus

Jo muinaiset roomalaiset totesivat Errare humanum est (erehtyminen on inhimillistä).

Sitä ovat myös kateus, suuttuminen, valehteleminen jne. Kaikki ’taitoja’ joita ei tarvitse opetella. Vaikuttaisi siltä kuin ne olisivat myötäsyntyisiä ja pulpahtaisivat tarvittaessa esiin ja käyttöön.

On ihmisiä, jotka pitävät tätä inhimillisenä siinä merkityksessä, että tämä on ihmistä aidoimmillaan. ”Ole sellainen kuin olet.” Siksi sille ei tarvitse tehdä mitään. Eikä kannata. Eikä ehkä pidäkään. Edes silloin, kun oma inhimillisyys kuormittaa koko lähiympäristöä itsen lisäksi. Siksi ne tavallisesti ovatkin luonnontilassa.

Suuruus

Jo muinainen filosofi Erik Ahlman (k. 1952) totesi kirjassaan Ihmisen probleemi, että ihminen voi tulla inhimillisemmäksi, enemmän ihmiseksi:

Meidän tulee kasvattaa ihmistä ihmiseksi… ihmisille on tehtävä mahdolliseksi olla ihmisiä. Ihminen voi olla enemmän tai vähemmän ihminen…

Eli osoittaa myötätuntoa, uhrata jotakin omasta mukavuuden halustaan toisten hyväksi, nousta luontonsa yläpuolelle eli olla enemmän kuin ’tehdasasetuksensa’.

Inhimillinen puoli voi kehittyä, mutta kehitys ei tapahdu itsestään. Se edellyttää havahtumista ja tietoista otetta, jota aiemmin kutsuttiin itsekasvatukseksi, jopa kilvoitteluksi. Nykyisin sitä sanotaan harjoittelemiseksi – tietoisuustaitojen ja itsensä muuntamisen taidoksi.

Itsensä ylittäminen

Kun ihminen rohkaisee mielensä ja tekee jotakin sellaista, mitä ei ole aiemmin uskaltanut, hän ylittää itsensä. Tällaista rohkeutta kysytään uuden kohtaamisessa ja luomisessa, luontaisten ja omaksuttujen rajojen ylittämisessä. Ei ihme, että rohkeutta pidetään aitona hyveenä, ihmismäisenä tasapainona pelkuruuden ja uhkarohkeuden välissä.

Ihminen herää omille rajoituksilleen. Siitä syntyvä tunne sytyttää motivaation muutokselle. Yksilön evoluutioon kuuluu uuden luominen, enempään pyrkiminen. Aidoimmillaan uuden tavoitteleminen tapahtuu silloin, kun ihminen alkaa tietoisesti luoda omaa elämäänsä itsensä ja todellisten arvojensa varassa.

Auttaisiko, jos emme yrittäisi löytää itseämme, vaan miettisimme enemmän sitä, millaiseksi haluamme tulla? Tämä tukisi paremmin kasvuasennetta; emme voi tietää, millaisia meistä voi tulla.

                                                                                       Helena Åhman

Useimmat tätä yrittäneet ovat törmänneet tahtonsa heikkouteen. Jokin itsessä on vahvempi ja pyyhkii pöytää vakaillakin päätöksillä. Miksi? Siksi, ettei tahtoa ole tietoisesti vahvistettu vaan on annettu periksi ’alemmalle luonnolle’. Toisin sanoen periksi antamista on harjoiteltu ja siksi siitä on tullut niin vahva. Oman luonteensa ja luontonsa muuntaminen edellyttää ainakin hetkittäin huippu-urheilijan kurinalaisuutta ja peräänantamattomuutta.

Töissä ja vapaa-ajalla

Varsinkin tietotyöläisillä töillä on tapana seurata tekijäänsä kotiin.

Entäs jos työpaikalta tulisikin mukaan vain tai ennen kaikkea innostus ja itsensä ylittämiseen kannustava ilmapiiri? Siis jotakin sellaista, joka vahvistaisi ihmisen kykyä luoda omaa elämää, jossa ulkoinen ja sisäinen olisivat tasapainossa ja jossa ihminen voisi myös sisäisesti hyvin. Sen kautta, että ihminen toteutuisi ihmisyydessään ja yksilöllisyydessään.

Mikä olisi hienompaa kuin inhimillistää työpaikat vuonna 2013? Ei pitääkään normaalina aivan liian inhimillistä pikkusieluisuutta vaan luoda sen tilalle vähän enemmän inhimillisyyttä ja ihmismäisyyttä kuin siinä oli vuonna 2012. Tilaa hengähtää ja tuoda paras itsestä esiin. Kun työyhteisö tekee tätä yhdessä, kaikki voittavat.

Auttaa paras esiin

Ensimmäinen muutos tapahtuu aidossa vuorovaikutuksessa ihmisten kesken. Mitään todellista muutosta ei tapahdu niin kauan kuin ulkopuolelta joku sanelee etukäteen ehdot, joihin täytyy sovittaa itsensä. Sen, mikä tapahtui lapsena koulussa, ei soisi jatkuvan aikuisena työpaikalla.

Mielen johtaminen on menemistä sisään ovesta, jossa lukee luottamus. Siihen kuuluvat itsensä yllättäminen, fokuksen siirtäminen, itsensä kehittäminen.

Pekka Eloholma

Toinen muutos syntyy itsensä tiedostamisesta ja ennen kaikkea itsessä elävälle autenttiselle havahtumisesta.  ”Miten minä tekisin tämän, jos ottaisin huomioon autenttisen itseni?” Tämän kysymyksen kanssa eläminen päivästä toiseen auttaa näkemään itsensä, elämänsä ja toimintansa uudessa valossa.

Kolmas muutos syntyy reaalisista teoista. Omien kapeiden mielikuvien laajentamisesta. Omien asenteiden kyseenalaistamisesta ja parempien luomisesta niiden tilalle. Omien reaktioiden katsomisesta silmästä silmään. Kun saa otteen sisäisyydestään, alkaa aavistaa, mitä kaikkea hyvää itsessä odottaa toteutumistaan.

Onko meillä vielä varaa olla inhimillistymättä?

*Friedrich Nietzsche: Menschliches, Allzumenschliches

 

 

Mainokset