Peilaus

Joidenkin ihmisten seurassa tulee olo: varo, ettet astu miinaan. Eli ei kovin hyvä olo.

Mistä sen tietää? Koko olemuksen, kasvojen, liikkeiden kireys vai jokin selittämätön uhka, joka kertoo siitä, että liikkumavaraa on nyt tai aina vähän?

Vähän taustaa

Yksikin varomaton sana, ilme tai ele laukaisee miinan eli reaktion.

Tavallisesti miina räjähtää siksi, että miinoja kanniskelevalla ihmisellä on

• huono olla
• selvittämättömiä asioita
• vaikeita solmuja

Joista seuraa

• suhteettomia reaktiota
• kohtuutonta käytöstä

Tunnen ihmisiä jotka elävät suhteissa tällaisten miinaihmisten kanssa sekä ihmisiä työpaikoilta, niin alaisina kuin esimiehinä. Jokainen vastaavaa kokenut tietää, että pahimmillaan tällainen sanaton uhka terrorisoi koko ympäristöä ja sen ilmapiiriä.

Tunnistamme yleensä helposti kokemaamme ristiriitaan liittyvän autonomisen hermostomme aktivoitumisen: verenpaine nousee, vatsassa voi kiertää, niska on jumissa, koko elimistö on varoitustilassa. Räisänen-Roth: Hankalat tyypit työelämässä

Todellisuudessa näitä ihmisiä ei yhdistä ihonväri, sukupuoli eikä edes kalvava menneisyys vaan se ’yksinkertainen tosiasia’, että he eivät ole oppineet tekemään mitään sille, mitä he kutsuvat itseksi. Impulssikontrolli on matala, samoin itsetuntemus ja sen mukanaan tuoma kyky johtaa itseä.

Rajoista ulos

Useimpien ihmisten reaktio tällaisen ’sisäisen metsäläisen’ kohdatessaan on varovaisuus eikä syyttä. Kuka haluaa saada raivon silmilleen – eikö viisaan tehtävä ole väistää? Jos vielä on elänyt esimerkiksi lapsuutensa – kotona ja/tai koulussa – erilaisten miinakenttien kurimuksessa, omat reaktiot saattavat olla automaattisia. Ole huomaamaton, sopeudu, huomaa ja tulkitse jokainen värähdys.

Satunnaisessa kohtaamisessa tällainen suhtautuminen on järkevää, mutta toistuvissa kohtaamissa sopeutuminen rajoittaa kohtuuttomasti omaa olemista ja toteutumista. Mikä kukaan on sanelemaan minulle niitä ehtoja, joissa toteudun ja toteutan itseäni ja ihmisyyttäni?

Mitä tehdä? Yhtälailla kuin miinakentän raivaaminen edellyttää tietoista työtä itsensä kanssa, kysyy oman olemisen löytäminen tilanteessa kykyä tunnistaa itsensä ja löytää oma tapa olla. Aluksi jotakin mukaan menemisen ja itsen välittömän toteutumisen välistä, siitä laajentuen.

Näkyvä miinakenttä

Sosiaalisissa tilanteissa syntyy usein vaikutelma, etteivät ihmiset ole tietoisia siitä, mitä tuovat mukanaan kohtaamisiin. He ovat sellaisia kuin ovat ja käyttäytyvät ja toimivat siten kuin ovat tottuneet.

Tämä voi olla hyvä tai huono tai niiden sekoitus. Ilman tietoisuutta omasta osallisuudesta tilanteen syntyyn ja kehittymiseen koko paketti on sattumanvarainen. Miinojen poksahtelu tekee tämän näkyväksi. Sen, mikä muuten saattaa olla vain enemmän tai vähemmän epämukavaa oloa toisen ihmisen seurassa.

Tietoinen työ itsensä kanssa lähtee havainnosta ja etenee reflektioon. Kun tämä tapahtuu toistuvasti, ihminen alkaa nähdä yhä enemmän yhä tarkemmin. Ja usein tämä olisi toivottavaa itse kunkin kohdalla. Sitten alkaa työkalujen etsiminen.

Työkalut

Ensimmäinen askel on pidättäytyminen ulkoisista reaktioista. Aluksi vaikeaa mutta harjoitteleminen auttaa. Oma tahdon voima kasvaa joka kerran, kun asettaa oman voimansa automaattisen reaktion tielle. Jokainen voitokas kerta vahvistaa tapahtuman.

Kun on tunnistanut tunteensa, niihin voi alkaa luoda suhdetta. Ne eivät ole luonnonvoimien kaltaisia tosiasioita vaan ohimeneviä – toisinaan pelkkä odottaminen riittää niiden katoamiseen siten kuin ne ilmestyivätkin. Tunteet eivät myöskään ole uhka. Niihin voi oppia suhtautumaan kuin viestintuojiin.

Seuraavaksi voikin alkaa tunnistaa

• havaintojaan eli sitä mihin kiinnittää huomionsa
• tulkintojaan havainnoistaan
• tulkintojen herättämiä ajatuksia, joista reaktiot syntyvät

Tätä tunnistamista voi kutsua tietoiseksi tulemisen kyvyksi. Tämä kyky on avain itsensä johtamisen lukemattomiin oviin.

Töissä

Kuten mainittua, tällaisia tyyppejä löytyy lähes jokaiselta työpaikalta. Ellei haluta päästä hankalasta tyypistä eroon vaan otetaan tilanne sellaisenaan, vaihtoehtoja on tarjolla: Käytetään hyväksi työyhteisön voimaa, koska yhteisössä on aina enemmän voimaa kuin yksilössä. Ja yritetään oppia tilanteesta. Samalla kun autetaan ihmistä, joka selvästi on oman sisäisen elämänsä vankina.

Koska miinaihmisen reaktiot ovat ehdottomia, ankaria ja syntyvät sisäisestä pakosta, huumori on tavallisesti viimeinen asia, jota tällainen ihminen kestää – ainakaan itseen kohdistuneena.

Rakasta lähimmäistäsi – paitsi, jos se on joku tosi ärsyttävä.   Krisse Salminen

Silti se saattaa olla juuri oikeaa siedätyshoitoa. Tuomalla hyväntahtoista huumoria, jonka salakuljettaa aika ajoin keskusteluun, tekee tilaa siihen, missä aiemmin oli tiukka puristus. Tällaisen leikin elementin tuominen edellyttää sosiaalisen taiteilijan kykyä, jota onneksi voi harjoitella missä tahansa kohtaamisessa keskellä työpäivää.

Leikki on kokoaikaista omaehtoista oppimista.        Raija Lautela

Jos tällaisessa projektissa onnistutaan – ja harjoittelemalla onnistutaan todennäköisemmin – se luo uudenlaisen luottamuksen ihmisten välille. Kaikki oppivat ja kaikki voittavat. Onnistuminen vahvistaa lisäksi itseluottamusta suhteessa uusiin haasteisiin. Joita riittää.