Hyvinvointisykerö

by Mikko Taskinen

Voitko hyvin? Kysymys on riittävän epämääräinen, että vastauksellakin voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Normaalina olotilana pidetty ei välttämättä ole hyvinvointia.

Miksi hyvinvointi on niin tärkeää? Koska se määrittää ihmisen olemista ja ennen kaikkea ulottumista.

Ulottuvuuksia

Perushyvinvoinnista kasvaa kokonaishyvinvointi, josta ihmisellä on mahdollisuus ulottua toteutumaan ja sen kautta ylittämään itsensä.

Tähän asti hyvinvointikeskustelu ja huolenpito ovat keskittyneet ulkoisesta hyvinvoinnista huolehtimiseen: nukkuminen, syöminen, liikunta. Useinkaan huomaamatta yhtä: ne eivät pelkästään vaikuta mieleen vaan mieli vaikuttaa niihin. Ja ennen kaikkea kahteen konkreettiseen asiaan: pystyykö ihminen huolehtimaan edellä mainituista asioista ja ennen kaikkea itseään vastaavasti.

Ulkoisia, karkeita asioita on monestakin syystä helppoa luetella. Vastaavasti mielestä ja sen ohjaamisesta puhuminen on usein edelleen kuin puhuisi sokeille väreistä: ei havaintoa, ei todellisuutta. Harva huomaa, mitä omassa mielessä tapahtuu puhumattakaan siitä, että sitä kykenisi ohjaamaan.

Ja tästä syntyy ihmisen ristiriita: tiedän hyvin, mitä minun pitäisi tehdä mutta en saa tehdyksi. Matka tietämisestä tekemiseen – kyllä te tiedätte.

Ristiriidasta ulos

Vaikka se tuntuu vaikealta ja myös on sitä, ihminen kykenee saamaan otteen omasta mielestään ja siellä liikkuvasta ristiriitaisistakin tunteista ja ajatuksista.

Matka alkaa mielen havaitsemisesta eli katseen kääntämisestä sisään. Tätä kutsutaan reflektioksi eli ihminen peilaa omassa mielessä tapahtuvaa.

Reflektiossa siirrytään kokijan asemasta tarkkailijan asemaan. Se on kuin oman toiminnan katsomista peilistä. Marja-Liisa Manka: Työnilo

Tätä voi kutsua myös omaan mieleen tutustumiseksi – ja samalla itseen tutustumiseksi. Mielessä liikkuu tutun tuntuisia asioita: mielikuvia, asiasta toiseen siirtyviä ajatuksia, tuntemuksia laidasta laitaan, haluja ja impulsseja. Kaikki kuin iloisessa komerossa, jota kukaan ei koskaan ole ehtinyt järjestää.

Itseohjautuvuus

Havaitsemisesta seuraava askel on mielen jäsentäminen ja ohjaaminen. Siinä missä mielen havainnointia voi harjoittaa tarkkailijan roolissa ja vain antaa kaiken tapahtua, ohjaaminen edellyttää aktiivista otetta. Koska ohjaaminen ei ole itsestään selvää eikä luontaista, astuu harjoitteleminen kuvaan.

Aikuista ihmistä pidetään yleensä itseohjautuvana, täysi-ikäisenä ja itsestään huolehtivana kansalaisena ja yhteiskunnan jäsenenä… jolloin hänen ei tarvitse oppia uutta eikä hän kaipaa opinnollista tukea tai ohjausta. … (Toisaalta) itsensä muuttaminen, vähäinenkin käyttäytymisen muutos tai ponnistelu asiantilan korjaamiseksi voi olla yksilölle ylivoimaiselta tuntuva tehtävä. Esa Poikela (toim.): Sovittelu

Mieltään voi opetella ohjaamaan yksittäisissä, valituissa hetkissä missä ja milloin tahansa, keskellä elämää. Erilaiset kohtaamiset ihmisten kanssa tarjoavat hyviä mahdollisuuksia tähän. Harjoitteleminen edellyttää tietoisuuden ja läsnäolon, sillä ilman niitä mieli ja sitä myötä ihminen toistaa tiedostamattomia tapojaan ja tottumuksiaan.

Seurauksia

Harjoitteleminen hetkissä on tietoista toimintaa. Samalla se herättää tietoisuuden.

Mielen peilaaminen ja siihen tutustuminen johtavat yhdessä harjoittelemisen kanssa siihen, että oma sisäinen ja ulkoinen toiminta muuttuvat harmonisemmaksi, hyvinvointia lisääväksi.

Itseohjautuvuus tarkoittaa siis ennen kaikkea, että ihminen alkaa itse johtaa itseään sisältä päin. Hänen tietoisuutensa asettuu toisaalta ulkoapäin tulevien velvollisuuksien ja vaatimusten sekä toisaalta sisäisten halujen ja impulssien väliin. Toisin sanoen: hän luo omaa sisäistä elämää, jonka kautta hän voi vähitellen päättää oman mielensä liikkeistä. Sitä myötä omasta toiminnastaan niin itsensä, asioiden kuin toisten ihmisten suhteen.

Harjoitteleminen luo paitsi uudenlaisen suhteen itseen, se antaa myös ihmisen syvästi kaipaaman vapauden tunteen, kun oma tahdonvoima vahvistuu. Ihmisen ei tarvitse ajautua, hän voi oikeasti valita.

Tahdon vahvistuessa ihminen valloittaa vähä vähältä takaisin alkuperäistä itseään. Sitä, joka tunsi syvää myötätuntoa toisia kohtaan, joka kuunteli antaumuksella ja joka kykeni keskittymään olennaiseen juuri niin kauan kuin oli tarpeen. Ihmisessä oleva kaikkein hienoin voi toteutua ja luoda jälleen.

Mainokset