Peilaus

Viime aikoina ihmiset ovat kysyneet, miten Harjoittele.Nyt. (harjoitteleminen) eroaa mindfulnessista. Ja eroaako se mitenkään – eivätkö ne oikeastaan ole sama asia?

Joo ja ei.

Joo

Mindfulness – tietoinen, hyväksyvä läsnäolo, klassinen määritelmän mukaisesti. Alun perin ikivanha itämainen meditaatioharjoite kehitettiin länsimaiseksi versioksi masentuneiden hoitamiseen ja sai sitten seurakseen runsaasti perusharjoituksen erilaisia muunnelmia. Hyväksyvää läsnäoloa käytetään esimerkiksi stressin vähentämiseen.

Tai toisin sanoen: Mindfulness eli huomioivuus on aktiivinen, avoimen huomioimisen tila suhteessa nykyhetkeen. Kun on huomioiva, havainnoin ajatuksiaan ja tunteitaan etäältä, arvioimasta niitä hyviksi tai huonoiksi.  Sen sijaan että antaa elämän mennä ohitse, huomioivuus merkitsee elämäistä hetkessä ja heräämistä kokemukselle. http://www.psychologytoday.com/basics/mindfulness

Jokaisesta harjoitusta seuraa tietoisuus, muuten mieli vain toistaa vanhaa eikä siis harjoittele. Tietoisuudella on mahdollista ohjata omaa mieltä ja sen kulkua haluttuun suuntaan. Jokainen harjoitus vahvistaa tietoisuutta, ennen kaikkea itsetietoisuutta. Mieltä ohjatessaan ihminen tulee tietoiseksi kaikesta siitä, mikä on esteenä hyväksyvälle läsnäololle tai mille tahansa halutulle mielen sisällölle ja asenteelle.

Jokainen harjoitus edellyttää läsnäoloa ja samalla vahvistaa sitä. Vain läsnä ollessaan voi harjoitella ja samalla tiedostaa kulloisenkin hetken kaikkinensa ja hyväksyä sen.

Ei

Harjoitteleminen syntyi tarpeesta vastata niihin käytännön haasteisiin, joita arki niin työssä kuin työn ulkopuolella tuo eteen. Harjoittelemisessa mieli on lihas, joka harjoitusten myötä vahvistuu. Harjoittelemisen fokuksessa olivat aluksi keskittyminen, olennaisen erottaminen epäolennaisesta, irtipäästäminen, myönteisyys, avoimuus ja tahdon voimistaminen. Harjoitteleminen on synnyttänyt vuosien kuluessa uusia harjoituksia.

Harjoitteleminen perustuu nimensä mukaisesti tekemiseen. Perusharjoitukset lähtevät yksinkertaisimmasta mahdollisesta tekemisestä. Siksi harjoittelemista voi kutsua tahdon tieksi eli tekemiseksi, joka vahvistaa tahtoa ja herättää tietoisuuden. Se on tie ’alhaalta ylöspäin’. Harjoittelemisessa kynnys tekemiseen on matala eikä mieli takerru siihen, mitä ”pitäisi tehdä”. Just do it.

Harjoitella voi mitä tahansa, milloin tahansa ja missä tahansa. Suurin osa harjoituksista on sellaisia, jotka lisäävät tietoisuutta, läsnäoloa ja voimaa oman mielen ja itsensä johtamiseen suhteessa siihen tekemiseen, jota harjoitellaan. Mistä tahansa asiasta, jossa toivoo oppivansa ja kehittyvänsä, voi tehdä itselleen harjoituksen. Harjoitteleminen on konkreettista ja käytännöllistä mielen ohjaamista ja tahdonvoiman vahvistamista. Harjoitteleminen tapahtuu suurimmaksi osaksi keskellä elämää ja työtehtäviä.

Harjoittelemisen ytimessä on sellaisten uusien tapojen ja tottumusten luominen, jotka vastaavat omia arvoja. Tällaiset tavat ja tottumukset eivät synny itsestään ja sattumanvaraisesti, kuten suuri osa tavoista syntyy. Itse tietoisesti luodut tavat edustavat ’mielen autonomiaa’ – erotuksena kaikesta siitä automaattisuudesta, joka mielessä ajatusten, mielikuvien, asenteiden ja reaktioiden kautta ilmenee.

Harjoitteleminen on aktiivista mielen muuntamistyötä. Päivittäinen toistaminen, vanhojen tapojen vastuksen kohtaaminen ja uuden luominen ovat tie itsensä ylittämisen kautta autenttiseen itseen ja sitä kautta todelliseen itsensä johtamiseen.

Joo ja

Edellä sanotusta selviää, etteivät harjoitteleminen ja mindfulness ole toisiaan poissulkevia menetelmiä. Päinvastoin: niissä on samoja piirteitä ja osittain ne harjoittavat ihmisessä samoja asioita. Mikä ehkä parasta, ne myös tukevat ja vahvistavat toisiaan varsinkin läsnäolon ja itsetuntemuksen suhteen. Siksi niitä voi ja kannattaakin harjoitella rinnakkain.

Harjoittelemista ja mindfulnessia yhdistää vielä eräs asia: Harjoitukset ovat yksinkertaisia ja useimmiten helppoja. Haaste, ongelma tai vaikeus on siinä, että ne oikeasti tulevat tehdyksi. Matka päätöksestä tekemiseen on matka ulkoaohjautuvuudesta itsensä johtamiseen.

Onneksi harjoittelemistakin voi harjoitella.