Peilaus

Esikoistyttäreni syntyi hankalissa olosuhteissa, aivan liian aikaisin ja sai syntymässään aivoverenvuodon. Kaikki päättyi hyvin onnellisesti, mutta hänen kehitystään seurattiin tarkasti.

Istuin taas kerran Jorvin sairaalassa kuulemassa psykologin selostusta testituloksista. Hän oli kysynyt tyttäreltäni, miksi ihmiset käyvät töissä. Tyttäreni oli vastannut: ”Koska on niin paljon tekemistä.” Psykologin mielestä vastaus oli väärä. Oikea vastaus olisi ollut, koska siitä saa rahaa.

Maailma on tehtävä

Jäin miettimään tyttäreni vastausta ja tajusin sen (lapsenomaisen) johdonmukaisuuden. Hän oli päässyt pieneen ikäänsä mennessä kokemaan ympärillään asenteen ja sen, että tekemiseen tartutaan. Ja siihen tartutaan sen itsensä, ei jonkin ulkoisen syyn takia. Ja että maailmassa riittää avun ja tuen tarpeessa olevia ihmisiä. Ja jos halutaan muuttaa jotakin, se on tehtävä ja lakattava puhumasta.

Jos rahasta olisi puhuttu, se olisi ollut tyttärelleni todennäköisesti vain abstraktio. Samalla ihailin lapsen kykyä kiteyttää olennaiseen, mutta sellaisia lapset usein ovat.

Asenne ratkaisee

Miksi asenne on niin ratkaiseva? Siksi että sen kautta asiat oikeasti muuttuvat. Tämä tulee näkyviin esimerkissä:

Sen sijaan että kysyttäisiin, miksi emme tule toimeen keskenämme, kysytäänkin, miten toimimalla tulisimme paremmin keskenämme toimeen.

Tahdonomaisuus näkyy matkassa miksi-kysymyksestä miten-kysymykseen.

Omasta kokemuksestani uskallan väittää, että tahdonomainen asenne lisää hyvinvointia. Myös lasten kasvatuksessa.

Asiat ovat yksinkertaisia: tekoja

Jotakin maailmasta kuvaa se, että vauraassa länsimaassa olemme tottuneet kolmeen kovaan: nopeasti, helposti, varmasti.  Tämä pätee valokatkaisijan napsauttamisesta yhä useampaan asiaan nykyisin.

Mutta kun kyseeseen tulee muutos omissa asenteissa tai suhteessa toiseen ihmiseen, edellä mainittu kolmikko ei päde. Moni ihminen tietää sen jo etukäteen ja luovuttaa eli ei edes aloita.

Tässä on kyse yhtä paljon ajatusvirheestä kuin laiskistuneesta tahdosta.

Ajatusvirhe on siinä, että lopputulos tulisi saada samalla tavalla kuin valot eteiseen. Muutos syntyy harjoittelemalla eli käyttämällä tahtoa sinnikkäästi ja johdonmukaisesti. Tahdonponnistuksen tarvitsee olla minimaalinen suhteessa lopputulokseen, kun se on tehty järkevästi.

Mikä on järkevää ja mikä tärkeää?

1)   Ota harjoitus tästä hetkestä eli ole ja elä läsnä ja tee se, mitä arvosi ja ihanteesi sinulle sanovat.

2)   Silloin keskityt olennaiseen tai löydät sen tekemällä.

3)   Maailma muuttuu vähän ja sinä paljon tekosi eli harjoituksen kautta.

4)   Harjoitus on työkalu, jonka avulla muutat ajatuksen teoksi.

5)   Jokainen tehty harjoitus muuttaa (myös sisäisen) elämäsi tahdonomaisemmaksi eli sellaiseksi, että sinun on mahdollista tehdä mitä tahdot.

6)   Hetkellisestä tunteesta tulee mieliala: voit oikeasti vaikuttaa siihen, miten asiat tapahtuvat.

7)   Otat vastuun ja sinusta tulee oman elämäsi soturi.

Maailma näyttää toiselta lapsen silmin. Niin myös harjoittelijan silmin.