Puolesta vai vastaan?
by Mikko Taskinen
Ihminen on nerokas keksintö. Ihmisessä olevat voimat korjaavat kaiken ja palauttavat voimat eikä ihmisen tarvitse tehdä muuta kuin olla möllöttää. Hieno on ihminen.
Onko oleminen helppoa?
Haavat paranevat x-aikavälillä, isommat haavat vaativat jo huomiota ja tosi isot apuakin. Mutta itse paranemisen hoitaa ’jokin ihmisessä’. Tavallisesti kyse on ajan antamisesta sille, että parantuminen voi tapahtua.
Sama koskee palautumista. Kun antaa itseään uusintaville voimavaroille mahdollisuuden kasvaa täyteen mittaansa, ihminen ’parantaa’ itsensä. Kyse on ennen kaikkea oikeiden olosuhteiden luomisesta.
Olemisen laaduista tärkein on uni, tuo paras lääke ja oppimisen ja muistamisen kehto. Seuraavaksi tulee muu ajan antaminen sille, ettei oikeasti syö huomisen eväitä jo tänään.
Onko se helppoa? Ei kyllä kaikesta päätellen ole.
Tietoisesti itseä vastaan
Nerokkaiden, evoluutiossa kehittyneiden järjestelmien ohella ihmisessä elää jotakin ei-ihan-vielä-yhtä-nerokasta eli ihmisen toistaiseksi melko rajallisesti kehittynyt tietoisuus ja itsetietoisuus.
Samalla tietoisuudella, jolla ihminen on lakannut olemasta pelkkä luonnonolento, ihminen kykenee toimimaan itseäänkin vastaan. Hyvässä ja pahassa.
Ihminen ei aina tiedä, mikä on hänen etunsa mukaista, ja siksi hän toimii tuhoisasti. Toisaalta ihmisen ei tarvitse toimia luontonsa mukaisesti vaan kehittää itsessään olevaa ihmistä esiin.
Tasapainon hakeminen
Ihmisen osa on olla enemmän kuin hän luonnostaan on. Tätä on itsensä ylittäminen.
Oman luontonsa ja ihmisluonnon ylittäminen, toiselle puolelle kurkottaminen ja ihmisyyden esiin nostaminen ja sillä enemmän luominen. Irti tuntemisen mustavalkoisuudesta, irti oikeassa olemisesta, irti itsekeskeisyydestä. Saada aikaan jotakin, josta parhaassa tapauksessa hyötyy koko ihmiskunta.
Arjen haaste on löytää tietoisuuden kautta tasapaino ylittämisen ja palautumisen välillä. Sillä toisessa äärilaidassa vaanivat itsetuho, uupuminen ja itsensä sairastuttaminen.
Eräs yksityisyrittäjä kauhistui ensimmäisellä hengityskoulutunnilla terapeutin puhetta siitä, että saa vain olla. Jo ajatuskin olemisesta uhkasi hänen työmoraaliaan. Mitäs siitä tulisi, jos yksityisyrittäjä alkaisi olemaan. Hän lopetti ryhmän ensimmäiseen kertaan. Martin, Seppä et al: Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena
Tasapainoon ei ole kertakaikkista ratkaisua eikä edes selkeää ohjetta. Ainoa keino on kuunnella ja kuulla itseään. Paljon tietoisuutta viisaampia ruumiin tuntemuksia. Ja sitten vielä toimia niiden mukaisesti.
Tie itseen
Harva osaa tätä hyvin. Ja hyvillekin tulee monta tilaisuutta harjoitella kuuntelemista ja toimimista. Kevyt check-lista selkiinnyttää perusteita:
- Järkevää boho-arkea
- Taukoja arjen keskellä
- Yksi hetki päivässä tekemättä mitään
- Palautumispäiviä
- Säännöllistä itsereflektiota
Tietoisuus siitä, että oma tietoisuus on mahdollisuus enempään ja mahdollinen ansa. Omat voimavarat ovat monelle vielä tuntemattomat. Oppia käyttämään tietoisuutta itsen ja kanssaihmisten hyväksi on tie, jonka alussa ihminen toistaiseksi seisoo.
Toisinaan epäröi ja ihmettelee sen keskellä, ettei osaa tehdä asioille mitään. Syvän avuttomuuden keskellä moni vie vielä mukanaan toisia ihmisiä. Mutta paluuta eläimen luonnontilaan ei ole, vaikka jotkut niin toivoisivat.
Todellinen toivo on tietoisuuden ja sen myötä itsenäisen tahdon vahvistamisessa.