Sisällä vai pihalla?

by Mikko Taskinen

Tiedättekös tämän: On kahdenlaisia ihmisiä. Ne, joiden mielestä on kahdenlaisia ihmisiä ja ne, joiden mielestä ei ole.

Nyt ainakin tiedätte.

Rajansa kaikilla

On sanottu, että ihmisen yksilöllisyys näyttäytyy rajoina, rajoilla ja rajankäynnissä. Ja rajojen puskemisessa loitommas.

Arkinen havainto ja introspektio vahvistaisi tämän. Kyse voi olla asian ymmärtämisestä, jaksamisesta, henkilökohtaisuudesta – jossain tulee raja vastaan, aina. Joillakin vähän tuonnempana, toisinaan melko pikaisesti.

Rajankäynnit ovat oikeastaan astetta kiinnostavampia: miten reagoin ja toimin, kun raja tulee vastaan. Luovutanko? Hermostunko? Ja varsinainen ihminen näyttäytyy siinä, mitä olen valmis tekemään siirtääkseni noita rajoja kauemmas – ja olenko. Varsinkin kun on kyse siitä, millainen olen.

Sisäistyneet

Minulla on tuttuja, jotka ovat luonteensa perusteella melko haikeita. Se näyttäytyy esimerkiksi siinä, etteivät he halua mennä ulos, koska siellä on aina joko liian kuuma tai liian kylmä. He viihtyvät sisällä. Monesti he viihtyvät myös omassa sisällä eli eivät ole ylettömän ulospäin suuntautuneita.

Lapsuuteni kesiin kuuluivat vierailut maaseudulla. Siellä ei ollut epätavallista, että joku körrikkä astui uksesta tupaan, istuutui penkille seinän viereen, istui siinä tuntikausia puhumatta mitään ja lähti sitten takaisin kotiinsa. Olen aikuisena miettinyt, että jotakin tuon ihmisen täytyi siitä saada ja jotakin kai hänenkin sisällään liikkui siitä huolimatta – kuten sanotaan – että hänen ’lampensa pinta oli peilityyni’.

Ulkoistuneet

Opiskellessani ystävystyin useammankin norjalaisen kanssa, ja – kyllä, he vastasivat stereotypioita – nämä punaposkiset outdoor-ihmiset olivat säässä kuin säässä aitoja vuoren valloittajia. Kun näki, millaisella ilolla ja imulla raikas vuori-ilma imeytyi heidän verenkiertoonsa, vaikuttui väistämättä yhdenlaisesta elämisentunteesta. Johon ei kuulunut tunkkaisen sisäilman arvostaminen.

Elämänpiiriini kuuluu kavereita, jotka puhuvat välittömästi kaiken, mitä heille tai heissä tapahtuu. Se ei vaan pysy heidän sisällään. Heille elämä tapahtuu ihmisten välissä, kohtaamisissa ja seurueen tapahtumisessa. Muutaman itsen seurassa vietetyn hetken jälkeen heitä alkaa kovasti kaikertaa seuran puute ja se, ettei mitään tapahdu. Kirjojakin he lukisivat, jos ne eivät olisi niin tylsiä.

Tasapainoon

Ihmisessä on luontainen pyrkimys tasapainoon. Joillakin se näyttäytyy aktiivisena toimintana esimerkiksi oman yksipuolisuuden monipuolistamisena, omien heikkouksien muuntamisena vahvuuksiksi – oman olemuksen tasapainottamisena. Toisilla tasapaino syntyy siitä, että samastuu siihen mitä on. Vähän kärjistäen: oma hyvä olo ja tasapaino syntyvät siitä, ettei kohtaa sitä, mikä haastaisi muutokseen.

Näiden kahden ero on huomattava. Tekeminen ja tekemättä jättäminen tuntuvat. Pyrkimys muuntaa itseä tekee mielestä joustavan ja helpommin lähestyttävän. Hallitsematon luonne puolestaan voi joskus kohdattuna olla ihan hauska tai ainakin kiinnostava, pidemmän päälle ja joka päivä kohdattuna rasittava tai jopa murha.

Day-to-day eläminen yhdenlaisen turjakkeen, ei-kovin-kommunikatiivisen ihmisen kanssa samassa neukkarissa, äijämäisemmistä ympäristöistä puhumattakaan? Tai hysteerisyyteen taipuvaisen, jolle pienikin ärsyke riittää tunnetsunamiin, sillä se mikä tulee voimalla sisään, tulee myös voimalla ulos?

Myötäsyntyiset ominaisuudet vaikuttavat ihmisen elämään suuresti. Onko jotain kuitenkin tehtävissä?

Pienten asioiden suuri muutos

Aina on jotain tehtävissä. Tapahtuuko se niin, että luontaisesti ulospäin suuntautunut tulee opettamaan sisäistyneille ihmisille vuorovaikutustaitoja ja reipastumista. Ei välttämästi.

Kaikenlaista voi päättää tehdä itsekin.

Teen vähän toiseen suuntaan. Teen vähän toisin kuin muuten tekisin. Sanon sanan sittenkin vaikka tavallisesti vaikenen. Vaikenen vaikka niin mielelläni puhuisin. Haen tasapainoa: en puhu liian vähän enkä liian paljon. Aluksi hikoilua mutta vähitellen palkitsevaa.

Voin myös järjestellä olosuhteita. Ja opetella ottamaan vastaan apua. Vähitellen maailma näyttäytyy paikkana täynnä mahdollisuuksia.

Minä en olekaan vain se millaiseksi synnyin ja kasvoin, vaan se mitä itsestäni teen.

Herääminen sytyttää ihmisessä motivaation hakea tasapainoa oman elämän rikastamiseksi ja muidenkin ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tähän sisäiseen evakkorekeen ei toistaiseksi vielä moni kapua.

Monipuolinen ja joustava mieli ja sen käytännön seuraukset ovat kuitenkin tänä päivänä paikoin jo kovaa valuuttaa. Ja kurssi näyttää olevan nousussa.

 

 

Mainokset