Mielekästä

by Mikko Taskinen

Kun elää yhteydessä sisäiseen elämäänsä, huomaa, miten haurasta se toisinaan on. Tuttua on ajatusten katkeaminen, ideoiden katoaminen juuri kun ne ovat ilmestyneet ja tahdonimpulssien vahvistuminen tai vaimentuminen vastoin tietoista tahtoa.

Toisinaan tämä koskee myös mielekkyyden kokemusta ja sen takana olevaa kokemisen ja kokemuksen mielekkyyttä.

Suuri sympatia

Tavallisesti ensimmäinen suuntautuminen mielekkyyden kokemiseen tapahtuu hamutessamme äitimme rintaa. Nämä ensikokemukset tavallisesti vahvistavat mielekkyyden kokemuksen ja vahvistavat mielekkyyden samalla elämisentunteeksi.

Tällä samalla periaatteella liitymme asioihin, tosin ei aina yhtä ilmiselvästi ja yksinkertaisesti kuin edellä kuvatussa esimerkissä. Sympatia on voima, joka saa meidät liittymään ja haluamaan samaa lisää. Se ajaa meidät uudestaan sen ääreen, jossa mielekkyyden kokemus syntyi.

Näin meille kehkeytyy vähitellen elämä, josta tulee toisinaan hyvinkin meidän näköistämme. Jotkut asiat vetävät puoleensa, toiset eivät. Joku ihminen puhuttelee ja kiinnostaa meitä, toinen on jopa luotaantyöntävä. Meitä ohjaa sympaattinen tunteemme emmekä usein tiedä sen syitä ja motiiveja.

Onko tämä (enää) mielekästä?

Muuttuuko ihminen – ja mihin suuntaan? kysyi Georg Ots vanhassa schlagerissaan. Varmaa on se, että ihminen muuttuu ja sympatiat muuttuvat ja nämä kaksi vuorovaikuttavat tavalla, joka elämää eläessä jää useimmiten huomaamatta. Vasta lopputulos herättää.

Kiinnostus lakkaa, tunnelma väljähtyy, innostus hiipuu. Se mielekkyyden kokemus, joka sai aina uudestaan palaamaan asian ääreen, ei ole enää sama.

Muuttuuko ihminen? Suostuuko näkemään muutoksen vai pitääkö hän kiinni nykyisestä niin, että hiljaisen signaalin on nostettava desibelitasoa? Elämän keltainen kortti muuttuu punaiseksi, oireet alkavat nousta häiritseviksi, lieveilmiöt suuremmiksi.

Sanotaan, että elämä on suurta luopumista. Irtipäästämistä seuraa haikeus ja suru, kun mikään elämässä ei ollutkaan pysyvää vaikka toivoi niin. Kun mielekkyyden tunne katoaa, mitä pitäisi tehdä?

Tilaa elämässä

Onko elämässä tilaa muutokselle vai täytyykö sitä tehdä erikseen? Miten tietoisesti on onnistunut tai uskaltanut järjestää elämän sisäisten olosuhteiden mukaisiksi, sellaisiksi, jossa luopumista tapahtuu kaiken aikaa?

Tähän liittyy myös kokemisen mielekkyys. Kokeminen tapahtuu sellaisenaan eli sisällä heijastuvasta kokemuksesta nousevat tunteet ja ajatukset saavat toteutua paljaasti. Niitä torjumatta, kieltämättä, väistämättä. Oikeasti haasteellista eikä pelkästään elämään liittyvistä sitoumuksista johtuen.

Mielekkyyden synty tapahtuu vastaavuuden kokemisen äärellä, sitä kohti hakeutuessa ja sen kohdatessa. Ulkoinen vastaa sisäiseen tarpeeseen ja laatuun. Tämä on prosessi: elämä kuorii esiin vastaavuutta ja edellyttää sen myötä yhä syvempää liittymistä. Elämä on tässä kohtaa ankara eikä sille vähempi riitä.

Sirkka Santapukilla on tästä hieno vertaus kirjassaan Yhteys:

Kun kananmunankuori rikotaan ulkoapäin, elämä kuolee.

Kun kananmunankuori rikotaan sisältäpäin, elämä syntyy.

Mielekkyyden takana on siis yhteys itseen, sisältä käsin eläminen eli itseohjautuvuus.

Jos antaa elämän tietää

Vaikka tuo elämälle antautuminen, sen myötä eläminen on itsessään haasteellista, siinä ei ole vielä kaikki.

Olisi yksinkertaista ja usein helppoakin, jos voisi vain etsiytyä elämässä tuon vastaavuuden luo. Mutta elämässä on löydettävä oma tahto, jonka avulla menee myös sitä kohti, mikä ei herätä vastaavuutta. Sitä kutsutaan opin saunaksi, jossa saa hikoilla kohti uutta mielekkyyttä.

Tärkeä osa mielekkyyden kokemista syntyy näiden kahden, luonnollisen vastaavuuden kohtaamisen ja itsensä ylittämisen, yhdistelmästä. On luontaisia taipumuksia ja sitten on mentävä sinne, minne ne eivät ikinä veisi. Tahtoa on harjoitettava, muuten se ei jaksa perille asti.

Muuten mielekkyyden kokemuskin jää puolitiehen. Jäädäkö maailmaan, missä ”saatte nauraa, vaikkakaan ette kaikkea nauruanne ettekä itkeä kaikkia kyyneleitänne” (Gibran: Profeetta)? Vai lähteäkö herättämään haaleaa sydäntä, joka tahtoo hehkua kaikissa syksyn väreissä?

Mainokset