Peilaus

Kärsivän aikalaisen profiilin voi piirtää nopealla kädellä seuraavasti: Ei ehdi kerran päivässä kysyä, mikä on olennaista. Ei ehdi kerran elämässä kysyä, mikä on olennaista.

Päivän läpi juoksemista ja päivän päättyessä hämmennystä, vaikka uskoo tehneensä kaiken, mitä pitikin. Läpi elämän juoksemista ja vaikka ei osaa olla kuin tyytyväinen siihen kaikkeen, miten on elämänsä ja elämänsä olosuhteet järjestänyt, on silti hämmentynyt.

Tyytyväisen alla

Moni ihminen asettaa tavoitteita elämässään ja ne saavutettuaan tuntee tyytyväisyyttä. Tavoitteet ovat usein ulkoisia. Harva ihminen asettaa samalla tavoin selkeäksi tavoitteekseen vankemman mielenrauhan tai paremman oppimiskyvyn kuin esimerkiksi omistusasunnon.

Mikä tässä on ongelma? Se kaksoisristiriita, että

• Ihminen asettaa ulkoisia tavoitteita – lisää jotakin – joiden luonteeseen kuuluu vielä lisää.
• Ihminen tyytyy itsensä suhteen niin vähään – ei nyt enää mitään lisää – että päivän tai elämän päättyessä on vaikeaa olla tyytyväinen.

Tyytyväisyys saattaa siis merkitä dynaamista ulkoista elämää ja aitoa alisuoriutumista sisäisessä elämässä. Minussa voi olla tyyneyttä hyväksyä tilani, mutta itsetyytyväisyys vie elämänhalun.

Kohti onnellisuutta

Voin tavoitella onnellisuutta, joka on ’sitten kun minulla on’.  Olla vai omistaa? kysyisi Erich Fromm. Vai kehittyä? kysyisin minä. Ulkoisten olosuhteitten tuoma onnellisuus on paitsi hetkellistä myös jotakin itselle tai rajatulle joukolle ihmisiä.

Voi yhtälailla tavoitella onnellisuutta, joka perustuu kahteen asiaan:

• Kehitän sitä, mikä minussa on parasta.
• Kehitän niitä ominaisuuksia, mahdollisuuksia, potentiaalia, joihin en ole vielä ikinä koskenut.

Tällä on se seuraus, että kun ihminen toteuttaa entistä enemmän sitä parastaan, mitä on, hän luo onnellisuutta kaikille ihmisille, jokaisessa kohtaamisessa. Sitä myötä, että hän on onnellinen, hän luo onnellisuutta, mikä tekee hänestä onnellisen. Tämä on hyvä kehä.

Tästä puhutaan

Sellaisen tavoitteleminen, joka parhaimmalla tavalla vastaa ihmisen syvintä kokemusta itsestä, luo perustan kutsumukselle. Sille, että voi antaa muille parastaan eli vastata muiden ihmisten todellisiin tarpeisiin.

Lauri Järvilehto puhuu intohimoa vastaavasta työstä.

Steve Jobs kehottaa etsimään kunnes löytää rakkautensa ja olemaan luovuttamatta ennen sitä.

Mistä on kyse? Syvimmältään siitä, että suostuu oppimisen tilaan. Löytäminen on yhtä vähän kertakaikkinen tapahtuma kuin onnellisuuskin. Mikään todellinen ei pysy muuttumattomana ja paikoillaan.

Jonkin asian osaamisen sijasta luovan työn keskeinen logiikka lähtee siitä, että on aina jotain, jota emme voi tietää etukäteen. Tämän vuoksi työstä tulee yhä enemmän oppimista. Oppiminen ei enää ole yksilön ominaisuus, vaan yksilöiden vuorovaikutuksen välinen ominaisuus. Esko Kilpi

Rohkeus!

Rohkeutta on nousta vaivalla rakentamastaan tyytyväisyyden tilasta tavoittelemaan onnellisuutta.

Se tarkoittaa luopumista ja irtipäästämistä. Se tarkoittaa osaamisalueelta oppimisalueelle menemistä kaiken aikaa. Se tarkoittaa antautumista ja suostumista muuntumiseen eli jatkuvan tulemisen tilassa olemiseen ja toteutumiseen.

Ei ihme että pelottaa. Ei rooleja, ei suojauksia, ei turvaverkkoja. Palkintona on paras mahdollinen elämä

Sinun vastuusi on ennen kaikkea uskollisuutta itseäsi kohtaan. Ja jos haluat asettaa rimasi vähän korkeammalle, voit miettiä sitä, millaisen esimerkin haluat antaa muille ihmisille. Tyytyväinen vai onnellinen?