Peilaus

Tämä on ilmiö: suurin osa ihmisistä täyttää tilan puheellaan. Puhumisen tarve on suuri, aivan kuin kenelläkään ei olisi ketään jolle puhua. Tai pikemmin: ketään, joka oikeasti kuuntelisi.

Ehkei olekaan. Koska kaikki haluavat puhua.

Tarpeen tyydytys

Moni ihminen huutaa tulla nähdyksi. Jos puhun kaiken itsestäni ulos, näkeekö joku minut lopultakin?

Onko sillä väliä, mitä suustani silloin tulee? Osaanko kertoa niistä asioista, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä? Haenko vain hyväksyntää itselleni sillä mitä puhun vai pyytääkö sieluni kuulijaa sanomaan, että tee mitä muuta tahansa mutta älä jatka noin?

Tyydyttyykö tarve siitä, että saa puhua kaiken sen, mitä halusi sanoa? Outoa kyllä mutta ei.

Moni ihminen lähtee paikalta yhtä tyhjänä kuin saapuikin. Joskus tyhjempänä.

Erityinen tilanne ovat palaverit. Palavereissa on paljon esiintyviä taiteilijoita. He esittävät itseään sen sijaan että olisivat sitä. He korostavat sanoillaan omaa erinomaisuuttaan sen sijaan että olisivat erinomaisia. Tai edes uskoisivat siihen. Heidän egonsa on taiteilijan – kuolematon.

Suhde itseen

Ihmisissä tapahtuu heräämisiä siihen, ettei ulkoisessa tarvitse tapahtua niin paljon, jos yhteys itseen on olemassa.

Suhteen ja yhteyden luominen itseen on usein kaivatun tarpeen tyydyttämisen alkusoitto. Muutenhan soitto ei kenties ala ollenkaan. Soitto alkaa hiljaisuudesta. Ja jatkuu vuoropuheluna: minä puhun sisäisyydelleni ja sisäisyyteni vastaa minulle.

Yhteys muodostuu, ja kun äänet vaikenevat, ja minäkin vaikenen. Hälinä loppuu, terve sanoa loppuu, oleminen alkaa puhua.

Kuunteleminen

Tästä hiljaisuudesta on helpompaa lähteä kohtaamiseen.

Ei ole tarvetta tulla kuulluksi, koska on jo tullut kuulluksi. Ei ole tarvetta puhua, koska kaikki tärkeä ja välttämätön on jo sanottu. Mutta on tarve kuunnella ja kuulla, mitä sinulla on kerrottavaa. Peilata sitä omaa maailmaani vasten. Ja oppia siitä, ei opettaa sinua.

Kun kuuntelemisen jälkeen dialogi alkaa, olen valmis siihen. Luomaan yhdessä kanssasi käsitystä maailmasta ja sen asioista. Myös sinusta ja minusta.

Mitä tehdä?

Mahdollisuus harjoitella tätä tarjoutuu joka päivä: Yhteyden luomista itseen. Suhteen luomista jokaisessa kohtaamisessa.

Kun yhteys syntyy toiseen ihmiseen, se on kuin peilautuma suhteesta itseen. Se on jotakin intiimiä ja jotakin enemmän. Sillä sinun luottavaisen ja avoimen läsnä olemisen kautta minä saan syvemmän yhteyden itseeni. Siihen parhaaseen, joka myös olen. Ja samalla pääsen kokemaan sinussa sen, joka on ollut sinultakin salassa.

Sanat välittävät heijastumia toden maailmasta. Samalla ne ovat aito kosketus, kaikille kosketusta kaipaaville.

P.S. Työelämässä täytyy toisinaan osata olla lujana. Kaikenlaisille jaarittelijoille saa antaa maksimissaan kolme minuuttia aikaa esittää asiansa. Katso: http://esimiehistyminen.wordpress.com/2013/10/18/ma-annan-sulle-kolme-minuuttia/