Peilaus

Sanotaan, että rakastuneen ihmisen aivot ovat mielenvikaisuuden tilassa ja rakastuminen on tunnetusti sokea ja onneksi se menee ohi.

Entä jos rakastumisesta tekisi tietoisesti pysyvän olotilan?

Luonnostaan

Mutta eihän rakastumista voi tietoisesti tehdä. Sehän syntyy luonnostaan, odottamatta ja on täysin hallitsematon prosessi. Ja riippuen näkökulmasta, aivan ihana tai ihan hirveä.

Mutta mikä on oikeastaan rakastumisen anatomia?

Näkeminen

Rakastumiseen liitetyn sokeuden katsotaan tulevan siitä, että rakastunut ei näe muuta kuin mitä haluaa nähdä ja senkin kaikilla mahdollisilla tavoilla myönteisesti. Ja koko muu todellisuus katoaa usvaan jonnekin takavasemmalle.

Mutta mitä rakastunut sitten näkee? Sellaista mitä kukaan muu ei näe.

Rakastanut näkee sen parhaimman, jota rakastumisen kohde itsekään ei välttämättä näe. Rakastunut näkee johonkin, joka on kaikkein olennaisinta. Se mikä on mahdollista. Mikä olisi mahdollista, jos ei olisi kaikkia niitä esteitä, joita rakastunut ei useinkaan näe.

Kuuleminen

Jokainen rakastunut muistaa, että rakastettuaan olisi voinut vain kuunnella päiväkausia ja jokainen tämän suusta pudonnut sananen oli aarre verraton. Jota toisteli mielessään tai huokaili muuten vaan.

Eli rakastettu tulee kuulluksi, vaikkei välttämättä aivan kaikessa niin tärkeimmiltä osin. Palavin silmin kuunteleminen innostaa toista kertomaan lisää.

Tietoisen rakastumisen synty

Miten voi rakastua uudestaan joka päivä?

Kiitollisuudesta. Aivan kuten on kiitollinen rakastetulleen jokaisesta hetkestä – joita pitää lisäksi ihmeenä, mikä onkin totta – voi olla kiitollinen niistä hetkistä ja niihin liittyvistä asioista, joita saa elää toisten kanssa. Jokapäiväisen rakastumisen voi siis aloittaa jo edellisenä iltana ajattelemalla sitä kaikkea, mistä on kiitollinen.

Kiinnostus asioita ja ihmisiä kohtaan voi ilmetä samalla intensiteetillä kuin millä suhtautuu rakastettuaan kohtaan. Kaikki inhimillinen on kiinnostavaa. Lisäksi siihen suhtautuu laajalla ymmärryksellä, suvaitsevaisuudella ja avoimuudella.

Innostuminen asioista voi olla myös päätös. Siihen liittyy sellaisen näkökulman löytäminen, joka sytyttää tunteen ja tahdon asian suhteen. Aivan kuten rakastetun ideat ovat todella hyviä, joka ikinen.

Viipyily syntyy läsnäolosta. Rakastetussa ja rakastuneessa herää tunne, että kaikki maailman aika on käytettävissä vaikka sitä on vain hetki. Kun oppii viipyilyn jalon taidon, aika on elastista ja sitä riittää uskomattoman moneen asiaan. Paljon.

Mikä ongelma?

Rakastuminen on luonnon tilassa pulmallinen monestakin syystä. Kun tietoisuus ei liity rakastumisen tunteeseen, sitä ohjaavat erilaiset toiveet ja pelot, jotka saavat näkökulman kapeutumaan ja usein myös vääristymään. Näkeminen ja kuuleminen ovat valikoivia, tunteen laimennuttua kuulee ja näkee sitten loput, ja masentuu.

Kun rakastuu tietoisesti, nämä sudenkuopat on mahdollista välttää. Sitä tietoisemmin eläminen muutenkin merkitsee: elämänansojen välttämistä, paremmin valitsemista.

Usein siitä seuraa kevyt olo, jossa kaikki on mahdollista. Siinä oikea asenne nousta ylös ja lähteä liikenteeseen näin marraskuun alun kunniaksi?