Jumi

by Mikko Taskinen

Viime aikoina olen törmännyt moneen ihmiseen, joka on joutunut Tilanteeseen.

Kun tilanne tulee, ihminen kadottaa mielikuvituksensa ja sitä myötä kykynsä nähdä tilanteessa vaihtoehtoja. Ihminen kokee joutuvansa ahtaalle. Oikeasti.

Alainen

Eräällä ihmisellä on ollut tilanne päällä jo muutamia kuukausia. Hänen toimenkuvaansa muutettiin häntä kuulematta. Ei kovin epätavallista vaikka usein sitäkin riipaisevampaa.

Nyt hän enemmän tai vähemmän haahuilee työpaikallaan ja puuhastelee jotakin, mutta ei saa oikeastaan otetta asioihin ja itseensä. Se intohimo ja innostus, jolla hän teki töitä aiemmin, on poissa. Hän kyselee, mitä hänen oikeastaan pitäisi tehdä, koska se missä hän on loistava, ei toteudu. Hän ei halua lähteä mutta voiko hän antaa itselleen luvan jäädä?

Puoliso

Parisuhde on vuosia hiipunut ja muuttunut olosuhteeksi. Toinen osapuoli ei kaipaa muutosta ja oikeastaan vastustaa/pelkää muutoksen esiin ottamistakin. Elämä tuntuu menevän ohi ja hukkaan.

Näyttökuva 2013-11-05 kohteessa 11.35.22

Hyvästä, pitkään jatkuneesta ihmissuhteesta ei haluaisi luopua. Toisaalta asioita ei voi vain katsoa vierestä. Miten elämän parhaasta asiasta tulee öitä valvottava maanvaiva?

Hankaluus ja loisto

Tilanteen hankaus näyttää usein olevan siinä, että kaikki vaihtoehdot tuntuvat jo etukäteen huonommilta kuin nykytilanne. Muutos on pelottava, irtipäästäminen ei tapahdu, koska ei oikein tiedä, mikä tässä olisi oikein.

Siksi monen on päästävä siihen tunnelmaan, jossa voi vain todeta, ettei ole mitään menetettävää. Luopumisesta syntyvä pohjakosketus, vapauden hetki, uuden luominen tai syntyminen. Ainakin mahdollisuus.

Tämä voi olla maaginen hetki elämässä. Se muistuttaa sitä hetkeä, jolloin tapahtuu havahtuminen itselle ja omalle elämälle: tämä ei voi olla kaikki, tämä ei ole minun elämäni.

Hetki sattuu, mutta on usein paras elämässä. Silloin tietää, että aina on vaihtoehtoja.