Peilaus

Suomalais-kansalliseen arkkikuvastoon kuuluu kohtaus, jossa Joukahainen haastaa Väinämöistä kilpalaulantaan kanssaan.

Näiden kahden hahmon kohtaaminen saattaa kaikessa mahtavuudessaan kuvata mielen kahta puolta: ulkopuolelta omaksuttua ja autenttista.

Havahtuminen

Ihmisen elämässä voi tulla hetki, jolloin havahtuu omalle äänelleen ja joutuu toteamaan: tuo en ole minä. Edes jutut, joita kertoilen, eivät ole minun juttujani. Ääni ja äänensävy ja asenne ja tapa, jolla kerron – ne tulevat joltakulta toiselta. Olen oikeasti jotakin muuta.

Tämä on yksi tärkeimpiä hetkiä elämässä. Kaikkien elettyjen vuosien jälkeen ihminen saapuu kohtaan, jossa ihminen kohtaa ihmisen itsessään, itsensä. Jotakin, joka ei olekaan ympäristön tuote vaan jolla on oma ääni ja oma tarina kerrottavanaan.

Varjoihin kätkeytyneinä

”Sano syntyjä syviä,

asioita ainoisia!” (Kalevala, 3:187-188)

On asioita, jotka tarttuvat matkalla kurkkuun. Asioita, jotka olisi hyvä tai pitäisi sanoa mutta ne jäävät sanomatta. Ne ovat tärkeitä, ne kuuluvat minuun ja kertovat minusta olennaisia asioita, mutta ne eivät vain tule suusta ulos.

Sillä niiden ääneen sanominen merkitsisi syvyyksien aukeamista ja syvyyden kohtaamista.  Todellisen itseni kohtaamista. Jotakin, jota vain minä olen, asia ainoinen.

Monet roolit

”Muistatko mitä enemmin,

vain jo loppuivat lorusi?” (Kalevala, 3: 213-214)

Monet roolit alkavat vähitellen väsyttää. Varsinkin, jos niiden alta ei enää löydä itseään eikä enää muista, mikä on totta. Tulee hetki, jolloin ei enää vain jaksa. Lorut loppuvat. On aika liittää itsensä siihen, miten on.

Tulee mustia hetkiä, kuin ennen suohon syöksemistä: Miksi sielu alkaa laulaa itseään vastaan? Mitä ihminen pelkää autenttisessa parhaassaan?

Valetta!

”Sen varsin valehtelitki!” (Kalevala, 3: 236)

Kyllästyä siihen persoonallisuuteen, joka toistaa muiden tapaa selvitä maailmassa. Isän sutkauksia, äidin kyynisyyttä, isoveljen älyllistämistä, parhaan ystävän ripustautumista yhteen oikeaan maailmankuvaan.

Tämä en ole minä. Millaisesta hiljaisuudesta, hämärän vartijan takaa löytyy se ääni, josta tunnistaa itsensä ja aloittaa matkansa kohti autenttisempaa itseä?

Eksyminen romahduttaa epätodet ja vieraat rakenteet. Eksymisen jälkeen on mahdollista sukeltaa syvyyksiin, löytää itsensä uudestaan ja muistaa se eläessään elämäänsä.

Eksymisestään voi tehdä hyveen.