Peilaus

Vuosi lähenee loppuaan. Joillekin se tulee tarpeeseen – se että jokin pysähtyy hetkeksi. Edes se tunne, että jokin päättyy. Vaikka todellisuudessa lähes kaikki jatkuu ja vieläpä aivan samanlaisena sitten, kun tauko on ohi ja seuraava vuosi alkaa.

Mutta jossakin elää toive, että voisi aloittaa uudestaan. Tai ainakin tehdä toisin. Ankarat jouluperinteet eivät välttämättä helpota saamaan ajatuksia ja niitä johtavaa halua panna uusiksi asioita.

Elämä jatkuu turvallisena = samanlaisena? Miten tuon turvan keskelle mahtuu uutta?

Mitä teen?

Katsaus itseen synnyttää erilaisia kysymyksiä.

• Onko se, miten toimin, hyvä? Jos pystyn katsomaan itseäni kuin ulkopuolinen, alanko nähdä sitä, miten vaikutan toiminnallani.
• Voisiko se olla parempaa? Totta kai se voisi ja jos annan aikaa pysähtyä, keksin keinoja ja tapoja, joilla parempi voi toteutua. Paremmin.
• Mitä oikeastaan olen? Antaako ihmisyyteni aihetta lähempään tarkasteluun ja miten kaukaa minun on sitä katsottava, että näen sen oikeassa valossa.
• Mikä olisi mahdollista? Miten lähden elämään unelmiani tai kulkemaan niitä kohti, polkuani pitkin ja siitä välillä poiketen.

Uudelleen organisointia

Jokainen tietää, että elämäänsä voi järjestää monella tavoin uudestaan. Aivan samoin kuin sen on järjestänyt tällaiseksi tässä matkan varrella… Saanut tapahtumaan ja antanut tapahtua.

• Jos muuttaisin yhden asian, mikä voisi olla se pieni mutta tärkeä asia?
• Missä mahdollisuuksien raja ylittyisi? Arkipäiväisten mahdollisuuksien tuolla puolen ovat ne vielä toteutumattomat mahdollisuudet. Jotka ovat yhtä mahdollisia kuin ne, jotka toteutuvat. On otettava askel niitä kohti. Miten?
• Mille sydän sanoisi joo? Miten kuunnella sydäntä – rauhoittaa mieli ja antaa sydämen puhua. Vaarallista, ehkä, ja samalla sydämessä asuva, runoilijan sanoin itseään paljastava voi puhua viisauden sanoja.

Muutoksen luonne

Muutoksesta ei tiedä, ennen kuin siihen ryhtyy. Siksi siinä on jotakin ”kivaa ja kauhistuttavaa”.

Muutos on herättävää. Siksi yksi pienikin asia saa asiat näyttäytymään toisessa valossa. Ja tuolla toisella valolla on voimaa enemmän kuin aavistaakaan.

Muutos on myötäelämistä. Se on elämistä myötä sen muutoksen kanssa, joka on käynnissä kaiken aikaa ennen kaikkea suhteessa ja yhteydessä asioihin. ”Elää muutoksessa tai ei elää ollenkaan.”

Minä en ole sama kuin ennen. Minä en ole se sama, joka kerran loi ja suostui näihin olosuhteisiin ja tiloihin. Elämäni ei toivottavasti ole työpaikka, jossa ensimmäisen vuoden opin uutta ja 19 seuraavaa vuotta toistin samaa ja nyt voin sanoa, että minulla on 20 vuoden työkokemus. Elämänkokemus voi tuoda viisautta tai luoda vankilan. Usein kumpaakin.

Muutostahdosta muutoskykyyn

Muutoksen todellisen luonteen oivaltaminen ja sen kanssa elämään oppiminen on todellinen kansalaistaito, jota ei opeteta missään. Kuitenkin siihen liittyvä elämisen taito on samalla taitoa elää onnellisena. Tärkeä taito: mitä luon ympärilleni?

Muutostahdon ja muutoskyvyn vahvistaminen – luoda omaa elämäänsä samalla kun luo itseään.

Olisiko se jotakin, josta voisi aloittaa tulevan vuoden jo nyt?