Ihan sairasta

by Mikko Taskinen

Mitä jos lepäisi yhden päivän kotona keskellä viikkoa? Heräisi aamulla, puuhailisi ja ehkä lukisi jotakin ja sitten menisi takaisin nukkumaan ja nukkuisi puolille päivin. Sitten ihmettelisi teekuppi kädessä, että mitä seuraavaksi ja päättäisi, ettei oikeastaan mitään.

Kuulostaa vapaapäivältä? Joo, mutta oikeasti on terveyspäivä. Sillä se, että sairauspäivä hoitaa ihmiselle välttämättömän palautumisen hänen puolestaan, on oikeastaan melko noloa.

Terveyspäivät

Utopiaa? Ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa? Harvalla asialla on, ennen kuin niitä kokeillaan käytännössä.

Näyttökuva 2014-01-14 kohteessa 9.44.08Entä jos saisikin olla luova?

Työyhteisö voisi hyvin rakentaa pelisääntönsä siten, että jokaisen yhteisöön kuuluvan hyvinvointi on yrityksen prioriteetti. Hyvinvoiva työntekijä tunnetusti antaa itsestään enemmän ja kykenee huomattavasti parempaan työsuoritukseen ja –tulokseen kuin huonosti voiva.

Tästä käytännön seurauksena olisivat terveyspäivät, kun ihminen niitä tarvitsee. Se olisi kaikkien etuoikeus. Yritys toimisi proaktiivisesti ja antaisi vastuun työntekijälle itselleen omasta terveydestä, hyvinvoinnista ja sen ylläpitämisestä. Ei ihan pikkujuttu.

Työ kuluttaa, itse voi vaikuttaa

Suuri osa toimistoväestä työskentelee suurimman osan työajastaan avonaisessa tilassa muiden kanssa. Työhön liittyy aiempaa enemmän häiriötä ja keskeytyksiä. Työ kuluttaa kuten sen kuuluukin, mutta palautua osaa harva.

Tiedetään, että ihmiset nukkuvat tarvettaan vähemmän. Tavallista on myös, ettei osata pitää oikeanlaatuisia taukoja, joissa mieli rauhoittuu ja jäsentyy. Näin ihminen altistuu ja altistaa itsensä sairastumiselle.

Itseään ja ennen kaikkea kehoaan kuuntelemalla saa selkeitä suuntaviivoja sille, miten olisi milloinkin toimittava. Rajojen ja itsensä ylittäminen on tärkeää, mutta vain ajoittain. Muuten on hyvä olla vain hyvä itselleen.

”Ajattoman ajan” antaminen itselle on todellinen lahja ja samalla lahja työnantajalle. Itsenäisesti ajatteleva ja virkistyneellä mielellä itseään ohjaava työntekijä on kullanarvoinen työntekijä. Verrattuna niihin, joiden mielet, sanat, asenteet ja teot kiertävät kehää palaverista toiseen.

Aloitettaisiinko sillä, että koulutettaisiin väki lataavien taukojen pitämiseen? Tai antamalla kaikille subjektiivinen oikeus torkkuihin? Vai miten teillä tehtäisiin?

Mainokset