Peilaus

Keskustelin viime viikolla erään kansainvälisen yrityksen tutun toimarin kanssa ja kävi ilmi, että he olivat tehneet laajan henkilöstökyselyn loppusyksystä. Tätä seurannut keskustelu yllätti.

Mitataan, mitataan

Lähdin kysymään huolettomasti:

–       No, millon aiotte pistää muuttumaan?

–       Niin, siis koko tää vuosihan tässä menee ennen kuin nää kartotukset on analysoitu eli varmaan ens vuoteen menee, ennen kuin tästä jotakin seuraa.

Olin varma, että kuulin väärin: koko vuosi?

Mittaamisen hyvä puoli on selkeys mutu-fiilistelyn sijasta – jos mittarit ja mittaamistavat ja niiden analysointi on laadukasta. Pulma on se, että mittaaminen herättää tunteen kuin olisi tehty jotakin, vaikka varsinainen työ on vielä tekemättä. Siis se kaikki, mihin mittaamisen avulla yritetään päästä eli mitä lukujen valossa muuttaa.

Toinen, vielä suurempi pulma on se, ettei mittaamisesta välttämättä seuraa mitään. Tai kuten Siili Oyj:n Aki Ahlroth toteaa blogissaan: ”Ärsytät ihmisiä kyselyillä, jotka eivät johda mihinkään toimenpiteisiin.”

Vain tee se

Olen ehdottanut yrityksissä – johdon, esimiesten ja henkilöstön valmentamisen suhteen – että mittaamisen sijasta tehtäisiin ensin. Tekemisen kautta saataisiin arvokkaampaa ja konkreettista tietoa siitä, mitä tulisi muuttaa. Ja samanaikaisesti – hei! –  muutettaisiin asioita.

Yritykset jakautuvat vielä kahteen:  Jotkut kaipaavat kovasti lukuja ja pitävät niistä kiinni. Toisilla on vähän luovempi eli tehokkaampi ote asioihin: fire – aim!

Luvuilla on roolinsa ja toisinaan tärkeä sellainen. Vasta tekeminen on kuitenkin se, joka muuttaa asioita. Ja jostain syystä kynnys tekemiseen on edelleen korkeampi kuin mittaamiseen.

*Otsikko tulee tilanteesta, jossa kaksi vanhinta lastani olivat pienenä löytäneet käsiinsä mitan. He mittailivat sillä innokkaasti, kunnes esikoinen pudotti mitan pikkuveljen varpaille. Siitä kirposi otsikon ajaton lausuma.