Peilaus

Harva asia on yhtä kaksiteräinen haulikko. Kuin talon tavoille oppiminen.

Tähän tottuu jo lapsena…

Kotona ja lapsena opitaan kodin tavoille. Ne ovat osin hyviä ja tarpeellisia eli antavat järkeviä suuntaviivoja elämälle ja tukevat tiukoissa tilanteissa omien arvojen mukaista toimintaa. Osin ne ovat sietämättömiä epätapoja, jotka raastavat ja vaikeuttavat elämää kaikin tavoin.

Monen aikuisikä menee joko tapoja toteuttaessa tai vastaan taistellessa. Säästävätkö vai vievätkö ne energiaa – tästä ristiriidasta meistä useimmat on tehty.

Eikä tässä vielä kaikki vaan toinen kaksipiippuinen miekka:

Onnellinen se, joka on saanut voimaannuttavan kasvatuksen.

Onnellinen se, joka on saanut kehittää ja harjoitella uusia tapoja, koska

• Hänessä on vaikeuden herättämää myötätuntoa
• Hänen tahtonsa on vahvistunut itsensä kohtaamisen ja harjoittelemisen myötä.

… ja viimeistään työpaikalla

Työpaikalla menee x aikaa, kun uusi työntekijä oppii talon tavoille eli marinoituu yrityksen kulttuurissa ja tulee osaksi joukkoa.

Kertakaikkisen mainioita, jos yrityksen kulttuuri on terve: kannustaa näkemään uusin silmin, rohkaisee ja tukee ylittämään itsensä koko potentiaalin voimin, auttaa kehittämään parempia ja järkevämpiä työtapoja.

Kertakaikkisen karmeata, jos yrityksen kulttuuri on sairas: kannustaa alisuoriutumaan ja –suorittamaan, rohkaisee hoitamaan hommansa kyselemättä, auttaa ihmistä tukahduttamaan myötäsyntyisen luovuuden ja intohimon.

Saako kulttuuri ihmisestä paremman vai huonomman version esiin?

Molempia näkee. Ja vähän kuin naapurin perheen touhuja seuraillessa: wotkänjuuduu?

• Kieltäydy hukkaamasta itseäsi ja innostustasi vaikka olisit sen kanssa yksin.
• Ellet jaksa, etsi sellainen paikka, jossa sille mitä olet ja mitä tahdot osataan antaa arvoa.
• Kaikkeen ei tarvitse suostua & kaikesta voi tehdä ainakin vähän parempaa.