Peilaus

Utelias-sanalla on myös paha kaiku.

Toisten asioiden uteleminen, niihin puuttuminen, kyylääminen – siinä nimeät. Varsinkin vanhemmilla, opettajilla, esimiehillä ja muilla oman-elämänsä-naapureilla on siihen taipumusta.

Muuten uteliaisuus on hyve. Sellainen, jota kannattaa kehittää siitä, missä se on, siihen, minne se voi yltää.

Uteliaisuus ilmentää ja ilmaisee aitoa sisäsyntyistä kiinnostusta, joka voi suuntautua mihin tahansa arkipäiväiseen asiaan, jonka tavallisesti ohittaa. Kun suhtautuu omaan elämään uteliaasti, saa usein huomata, ettei ollut huomannut puoliakaan.

Ennen kaikkea uteliaisuus kannattaa suunnata sinne, mihin sitä ei tavallisesti osata suunnata: omaan mieleen, sen toimintaan ja sisältöihin. Tähän on monta syytä.

Oman mielen liikkeet ohjaavat kaikkea, myös sisäistä toimintaa. Sieltä se mitä kutsumme elämäksi kumpuaa. Toiminta synnyttää sisältöjä ja sisällöt toimintoja – kumpaankin kannattaa siis suhtautua kiinnostuksella. Mitä tämä kertoo minusta, mihin tämä vie ja mitä luo ja mitä aiheuttaa?

Uteliaisuus eli avoin mieli johtaa myös rehelliseen itsetutkiskeluun vailla ennakkoasetelmia ja valmiita mielikuvia. Siis ennen kaikkea: mikään ei ole kiellettyä etukäteen.

Ja sanon suoraan sen, minkä kaikki tietävät: tämä on oikeasti vaarallista. Varsinkin, jos ei ole aiemmin tutustunut mieleensä laajasti ja saanut aavistusta siitä, mitä kaikkea siellä liikkuu.

Koska mielessä voi liikkua mitä tahansa. Kyseessä on siis aito itsetuntemusseikkailu. Sulje silmäsi ja ota vastaan ja huomaat, millainen hyve irtipäästäminen tässäkin asiassa on.

Pysähdy päivittäin jonkin ajatuksen ääreen ja ihmettele arvostelematta: ”Mitä tämä on?” Myöhemmin voit sitten miettiä, pitäisikö tällaiselle tavalle ajatella kenties tehdä jotain.

Oman elämänlaadun kohentaminen eli sisäisen elintason nostaminen alkaa uteliaisuudesta ja sen seurauksena tietoiseksi tulemisesta. Uteliaisuus on kohottavaa. Myös ihmissuhteissa.