Peilaus

Minusta kannattaa olla hyväntahtoinen ja hymyillä ja nauraa paljon.  Se tavallisesti luo hyvää ilmapiiriä ja kutsuu toisiakin ymmärtämään käytännössä makean elämän arvon.

Maailma on antanut ja antaa minulle enemmän kuin koskaan pystyn antamaan sille takaisin. Se antaa syyn hymyillä ja yrittää antaa ihmisille sitä, mikä minussa on parasta.

Mikä on parasta? Se missä olen hyvä ja missä näkyy tahtoni ja haluni kehittyä paremmaksi. Kehitystahto muuttuu harjoittelemisen myötä kehityskyvyksi.

Tästä näkökulmasta yksi asia saa minut haikeaksi. Se, että hyvät ihmiset vähättelevät juuri eniten sitä, mistä heidän pitäisi olla kaikkein ylpeimpiä ja missä heidän parhaansa saa tilaisuuden loistaa maailmaan.

Suuri syy on mielestäni kasvatuksessa ja sen seurauksena ympäröivien ihmisten nuivissa asenteissa, jotka sisäistettyään ihmiset häpeävät sitä,

• mikä tekee heistä yksilöitä
• mikä erottaa heidät kaikista muista
• mikä on heissä paras ja kallisarvoisin
• mikä tekee heistä kaikkein eniten toisille ihmisille.

Tämän tilan haluan muuttaa. Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä. Haluan muuttaa näiden yhdeksän miljardin kohtalon.

Paras ihminen astukoon esiin! Tai niin kuin Dreamdo:n superillassa viime viikolla julistin lavalta: Sisäinen nousukausi on alkanut!

Can you dig it?