Rakennekynsiblondit

by Mikko Taskinen

Olen tänä keväänä törmännyt yhtä itsestään selvään kuin outoonkin ilmiöön. Eli ihmisiin, jotka ovat jotakin muuta kuin minä he itse ja heidän ympäristönsä heistä luulevat.

Näyttökuva 2014-06-10 kohteessa 15.06.22

Otsikon mukaisesti tutustuin eräässä yrityksessä valmentaessani klassikkoblondiin, joka oli viittä vaille klisee, naurua myöten.

Havahtuminen tapahtui, kun yksilövalmennussessiossa paljastui, että kyseinen ihminen kärsi hirveästä tyhjän paperin kammosta eikä saanut siksi kirjoitettua sanaakaan silloin kun olisi pitänyt.

Kuitenkin hän pystyi pohdiskelemaan uskomattomalla tarkkuudella ja elävyydellä mahdollisia syitä, jotka estävät häntä kirjoittamasta. Vähitellen kävi selväksi, ettei hänellä ollut aavistustakaan, millainen lahjakkuus hän oli kirjoittajana.

Toinen havahtuminen liittyi tarjoamaani harjoitukseen Näkökulman vaihtaminen. Hän sanoi heti ensimmäisessä työpajassa, että tuo on hänelle helppoa. Ja oikeastaan hänen pitäisi harjoitella uskollisuutta omalle näkökulmalleen eikä luopua siitä ja antaa periksi muiden näkökulmien edessä.

Nämä kaksi asiaa tulivat yhteen eräänä aamuna häntä miettiessäni. Hän oli selvästi pitänyt itseään tyhmempänä kuin oli, ja ympäristö oli vahvistanut hänen käsitystään kulkemalla hänen ylitseen. Itseään vahvistava ikävä kierre – eikä kovin harvinainen sellainen.

Ei ihme, että pelotti kirjoittaa tyhjälle paperille, kun ei uskonut itseensä ja varsinkaan omiin ajatuksiinsa ja kykyihinsä pätkän vertaa.

Näyttökuva 2014-06-10 kohteessa 15.10.41

Hän ei ole ainut väärä ihminen väärässä paikassa. Koska hän on todellisuudessa juuri oikea ihminen oikeassa paikassa, paljon mielikuvia parempi ja ansaitsee itselleen paremman ympäristön.

He ovat keskuudessamme. He heräävät, kun joku näkee heidän rakennekynsiensä alle.

Mainokset