Rakastunut rekry

by Mikko Taskinen

Voiko rekrytessä rakastua ja jos, niin miten sitä hallitaan? Spontaani vastaus on eieieiei. Tunteiden sekoittaminen tuohon koko yrityksen toimintaan ja sen kohtaloon vaikuttavaan tapahtumaan voisi olla aidosti – kohtalokasta.

Kun aidosti rakastuu, näkee toisen ihmeellisenä olentona. Ihmeellistä on se koko potentiaali, johon rakastuneen katse pääsee kurkistamaan. Ne kaikki mahdollisuudet, jotka on käyttämättä ja toteuttamatta. Ja ihmetyksen taustalla leijuu kysymys, miksei noita mahdollisuuksia ole toteutettu ja tilaisuuksia käytetty.

Ja tähän ihmetykseen niin työ- kuin parisuhde omalla elinkaarellaan vastaa: ihmisessä on muutakin kuin potentiaalia. Sieltä löytyy myös ne esteet, joiden raivaamiseen suhteet osittain on tarkoitettu.

Näyttökuva 2014-06-17 kohteessa 13.58.35

Hyvällä syyllä ihmistä verrataan jäävuoreen. Sillä siinä se ihminen on, rinta rinnan näkyvä ja kätketty, toteutunut ja toteutumaton. Arkisen ohessa taianomainen.

Kun rekrytoivassa voi nähdä kaiken tämän rakastumisen arvoisen ja samanaikaisesti voi elämänkokemuksensa nojalla peilata sitä, mikä ei ilman apua toteudu, näkee yhdellä kertaa sekä potentiaalin että tehtävän, joka uuden työntekijän myötä tulee taloon. Kun tämän muistaa, voi kehittää itselleen tapoja, jotka tukevat tätä.

Esimerkiksi:

  • Tukee nykyistä minää ja antaa sen toteutumiselle apunsa.
  • Rohkaisee sitä minää, joka vasta kurkottaa tulevaan. Jotta se kerran ulottuisi sinne.

Näyttökuva 2014-06-17 kohteessa 13.55.07

Jonnekin ihminen on liikkeellä. Sinne ihmisen kanssa voisi kulkea. Erityisen herkällä korvalla voi kuunnella sitä muutosta, jota ihminen tahtoo vaikkei saa sitä selvästi sanotuksi.

Kesä on matkalla olemista.

Mainokset