Peilaus

Hyvällä työpaikalla pääsee kehua retostamaan työkavereitaan: ”Älyttömän hyvää jengiä! Niiden kanssa voi olla oma itsensä. Hyväksyvät virheiden tekemiset ja kannustavat itsensä ylittämiseen.”

Sitten on niitä äärimmäisen toisenlaisia työpaikkoja. Ja sitten on suuri määrä niitä työpaikkoja, jotka ovat jotain siltä väliltä.

Valmentajapiireissä kulkee tällainen vitsi: ”Kysy itseltäsi, paraneeko työilmapiiri kun tulet paikalle vai kun lähdet paikalta.” Vitsi on niin armoton, että sille on pakko nauraa.

Samalla se antaa mahdollisuuden katsoa tilannetta tarkemmin: Keitä ovat ne ihmiset, joiden seurassa koet olevasi enemmän? Mikä heissä sallii tai jopa kutsuu sinusta enemmän esiin?

Tavallisesti tällaiset ihmiset ovat tehneet tilaa itsessään kohtaamalla itsensä, lakkaamasta kieltämästä ja varsinkaan tuomitsemasta itsessään epämääräisiäkään puolia. Tila syntyy tilaa tekemällä.

Entä saavatko muut olla enemmän sinun seurassasi? Ja mistä sen huomaa?

Siitäkö että ihmiset ovat aidosti innostuneita kanssasi? Siitä olosta, joka kohtaamisen jälkeen tuntuu lämpimänä tunteena? Vai siitä, miten hiljaisuus kertoo harvinaisesta yhteydestä?

Kun on antautunut itsensä edessä, on helpompaa antaa toiselle ihmiselle mahdollisuus avata itsensä, tutustua häneen ja antaa parhaan hänestä nousta esiin.

Kasvun ja kasvamisen, voimistumisen kysymys leijuu kaiken taustalla: mihin kohtaamiseen liittyvät voimat kurkottavat ja mihin sinä niiden kautta ulotut?

Oivallukset ovat vastauksia näihin kysymyksiin. Ja oivallus on luova voima, sillä se johtaa sinut suoraan seuraavalle levelille.