Siunaus ja kirous
by Mikko Taskinen
Yhä erikoistuneempaan osaamiseen johtanut työmaailma tuo aina uudestaan esiin saman ongelman: jos olet vasara, näet ympärilläsi pelkkiä nauloja.
Lahjakkuus on nimensä mukaisesti lahja niin ihmiselle itselleen kuin maailmalle. Se voi samalla olla taakka niin itselle kuin ympäristölle. Kuten kaikki taipumukset, kyvyt, voima ja tietoisuuskin.
Yleisinhimillisellä tarkoitetaan jotakin, joka koskettaa suurinta osaa ihmisistä. Nykyään voitaisiin alkaa puhua myös yleisinhimillistämisestä eli siitä miten inhimillisyys voittaa lahjakkuuteen usein kuuluvan yksipuolisuuden. Ja siitä seuraavan tragedian.
Yleisinhimillistäminen tarkoittaa ihmisen ja ihmisyyden monipuolistamisesta vastakohtana sille, miten taipumusten automaattinen seuraaminen johtaa yhä syvemmälle kuiluun. Erikoistuminenhan palvelee maailmaa mutta palveleeko se ihmistä? Ennen kaikkea ihmisen tarvetta olla kokonainen ja elää täydemmin, kaikkine mahdollisuuksineen.
Mitä tehdä?
- Elämä tulee avuksi. Varsinkin lapset mutta myös muut läheiset ihmiset joko kiskovat muita puolia ihmisestä esiin tai törmäyttävät ihmistä omaan yksipuolisuuteensa. Ratkaisevaa on, antautuuko ihminen tämän elämän kutsun edessä vai pitääkö hän kaksin käsin kiinni siitä, mitä katsoo olevansa.
- Ellei halua, että pelkästään Siperia opettaa, voi etsiytyä omalle osaamattomuusalueelleen ja harjoitella siellä, mihin taipumukset eivät vie luonnostaan. Vaatii enemmän tahtoa, mutta palkkio on sen mukainen.
On ymmärrettävää, miksi ihmiset uppoavat erikoistumiseen, sillä saadakseen tässä ajassa ”kunnon töitä”, se on lähes ainut vaihtoehto. Mutta millä selittyy se avuttomuus, joka tekee osaamattomuusalueelle menemisestä niin ylivoimaista?
Onko avuttomuus opittua? Siis sitä, että vaikean, luovan ja aidosti merkityksellisen välttely on opittu lähipiirissä? Jos on, niin se voidaan oppia pois ja harjoittaa rohkeutta ja voimaa avuttomuuden sijaan, keskellä elämää. Tällöin koko elämä tukee erikoistumista, ja erikoistumisesta tulee se erityinen voima, jolla ihminen kertoo oman tarinansa uusiksi: ”Koska ylitin itseni tämän asian suhteen, pystyn siihen minkä tahansa asian suhteen.”
Elää enemmän – mitä sielu muuta kaipaa?