Peilaus

Joku on joskus humoristisesti todennut, että jokainen syntyy mukanaan erinäinen määrä ruuveja, joilla saa itsensä pysymään kasassa. On ihmisiä, joiden ruuvit on väännetty kireämmälle kuin toisten. Ja joskus on käynyt vielä niin, että ympäristö on kuin huomaamattaan joko löysännyt tai kiristänyt ruuveja entisestään.

Kun ihminen sitten jossain vaiheessa – tavallisesti kanssasisarten ja –veljien suosiollisella avustuksella – tulee tietoiseksi ruuviensa kireydestä, hän voi alkaa säädellä ruuviensa kireyttä.

Ensimmäinen asia, johon törmää itsessään on havainto, kuinka kevyt tai raskas vastus on itselleen. Ruuvit ovat saattaneet jumiutua sitten viimeisen kiertämän. Tai sitten ne ovat niin kireällä, että voi kuulla kitinän mutta mikään ei liiku. Tai sitten ne ovat niin löysällä, ettei pitovoiteestakaan ole apua.

Joskus ruuvit ovat niin löysällä, että

• Ote elämästä katoaa
• On vaaraksi itselleen
• Yksisarviset vaikuttavat todellisilta

Joskus taas niin kireällä, että

• Elämä menee ihan normaaliksi
• Oikeassa olemisen pakko pakottaa
• Vaatii kohtuuttomia muilta ihmisiltä

Selvästi taipumuksia, jotka edellyttävät tasapainottavia tekoja ja tasapainottavaa voimaa. Pääseminen yli siitä tunteesta, ettei asioille ja varsinkaan omalle luonteelleen voi mitään, vaatii asennekasvatusta. Sen jälkeen itsetuntemus tarjoaa erilaisia suuntia:

Leikki ja ilo ja nauru varsinkin itselle tuovat terveellä tavalla suhteeseen toisten ihmisten kanssa omasta vankilasta.

Aito dialogi ja oman ajattelun jäsentävä voima tuovat yhteyteen ja lähemmäs yhteisesti jaettuja todellisuuksia.

Jokaisella on hetkensä. Toisinaan kiristää niin että nuttura tutisee. Toisinaan rentous vie kauas pois. Siksi kannattaa pitää ruuvarit mukana. Niistä on paljon iloa, kun oppii niitä käyttämään.