Sydän ja sielu

by Mikko Taskinen

Kun puhuin mieliaiheestani eli potentiaalin toteutumisesta autonomian ja kokeilukulttuurin kautta, löytyi innostuksen keskeltä yrmyilyä: ”Get things done! Sillä on menty tähän asti ja siitä työssä kuitenkin on kyse. Muu on aika hömppää.”

Ihmettelin sitten ääneen, miksei edes oman tilan ja mahdollisuuksien parantaminen olekaan kaikkien mielestä hyvä homma, joku valisti minua: ”Tajuatko, että vain harva on niin vahva, että uskaltaa? Epäonnistumiselle nauraminen sattuu ja opettaa kertalaakista pysymään ruodussa.”

Missä kirkkain valo, siellä synkin varjo?

Ainoa valintamme liittyy siihen, miten täysipainoisesti osallistumme. Tämä on suurta uskallusta.

Brené Brown: Uskalla haavoittua

Sanotaan, että jokainen syntyy tänne sydän auki, muttei mene montaakaan vuotta, kun ihminen oppii sulkemaan sydämensä, suojaamaan sen kivulta. Eikä syyttä: harva kykenee sellaisen kivun kanssa elämään?

Sydämensä suojaamisella eli itsensä kovettamisella jää paitsi paljosta:

  • Sydämen lämpö leviää luontaisesti sisään- kuin ulospäin.
  • Sydän kertoo oikean suunnan eteenpäin kun sitä kuuntelee.
  • Sydän on portti syvemmän itsen äärelle.

Sydän sytyttää tahdon ja luo samalla yhteisen tunteen, jonka avulla luodaan uutta. Uuden luomisen äärestä syntyy yksilöllinen panos maailmaan.

Edellytys on uskallus hetkessä, ja sydämen lujuus vahvistuu. Ennen pitkää palaa asialle, jolle antautua ja antaa kaikkensa.

Näyttökuva 2014-09-26 kohteessa 11.26.09

Pystytkö kuvittelemaan, mitä tapahtuisi, jos kaikki olisivat täysillä mukana? Tai jos keskustelut käytäisiin sydän auki niin työpaikalla kuin kotona, suojauksia purkaen?

Kun ihmiset antaisivat parastaan ja sielun syvyydet avautuisivat. Kun pelko hetkeksi väistää, tällaisia hetkiä syntyy.

 

Mainokset