Mahdollisuus

by Mikko Taskinen

Olen joskus aloittanut työpajan seuraavalla johdannolla:

”Tämän työpajan tarkoitus on havahduttaa siihen, että teissä jokaisessa on käyttämätöntä potentiaalia ja että jokainen päivä tarjoaa useita tilaisuuksia tämän potentiaalin hyödyntämiseen ja toteuttamiseen.

Peilaus peili

Kyse on siitä, että olemassa olevia kykyjä ja mahdollisuuksia harjoitellaan tietoisesti. Suurin osa teistä tietää, että näin voi tehdä. Mutta uutta on useimmille se, että oikeasti tekee niin: harjoittelee. Oman mielen jäsentämisessä ja ohjaamisessa meistä useimmat ovat tiensä alussa.

Nyt teillä on periaatteessa ja käytännössäkin neljä vaihtoehtoista asennetta ja sen seurausta:

1)   Taas yksi puolitoistatuntinen haaskattua aikaa, jonka olisi voinut käyttää oikeiden töiden tekemiseen. (Ei seurauksia.)

2)   Ihan kiinnostavia ajatuksia. (Ei saa tehdyksi.)

3)   Todella hyvä! Testaan tota ekaa harjotusta jo huomenna. (Muistaa tehdä harjoituksen kaksi kertaa, sitten se unohtuu.)

4)   Teen harjoituksista päivittäisen rutiinin. (Harjoittelemisesta tulee osa elämää.)

Vain neljännellä asenteella on käytännön merkitystä. Muu on oikeastikin käytännössä hukkaan heitettyä aikaa.

Tai ei ehkä kokonaan. Sillä tämä työpaja on yksi niistä mahdollisuuksista havahtua näkemään, miten paljon te voitte oikeasti vaikuttaa itseenne eli oman mielenne toimintaan ja sitä kautta elämäänne. Ellei havahtumisen hetki ollut nyt, se tulee myöhemmin. Sillä jokainen herää nukuttuaan tarpeeksi.”

Jokaisen ihmisen kohtalo on elää unessa, kunnes on aika havahtua. Tämä hetki on paitsi tsäänssi, myös mahdollisuus.

Mainokset