Peilaus

Saku Tuomisen uuden kirjan ilmestyminen on minulle aina kulttuuritapaus. Miksi? Siksi, että jos maailma liikahtaisi enemmän siihen suuntaan, mihin Saku viittoo, tämä maailma olisi radikaalisti parempi.

”Minun maailmassani kaikki kehitys lähtee aina luovuudesta. Ilman luovuutta on vain taantumus.” kiteyttää Saku kirjansa Luova järkevyys aluksi. Ja naulaa teesinsä eli karun tosiasian muutama lause myöhemmin: ”… sillä olennaista ei ole, että joku lukee tämän kirjan. Olennaista on se, mitä tapahtuu.”

Niinpä. Tekemiseen haastaminen on syystäkin yksi kirjan punaisista langoista. Sillä paljon hyviä ideoita ja muita aikomuksia jää tahdon kynnyksen tälle puolen eivätkä ne koskaan realisoidu teoksi. ”Ideat hukkuvat jonnekin mustaan aukkoon.” Sen sijaan, että ne oikeasti muuttaisivat elämää, todellisuutta, maailmaa.

Myös siksi Saku käy rynnäkköön luovaa hulluutta ja innovaatioprosesseja vastaan, koska ne vain karkottavat ihmiset kauemmas tekemisestä. ”Luovuuden ydin on halu tehdä eri tavalla, paremmin.” Ja halua tehdä edeltää kyky nähdä, mihin puolestaan liittyy kiinteästi kysymys entä jos.

Mikä sitten estää tekemisen? Saku haastaa itsensä ja samalla jokaisen, sillä syynä ”Eivät ole omat rutinoituneet toimintatavat. Ei oma haluttomuus irtautua tutusta ja turvallisesta. Ei oma laiskuus tai aikaansaamattomuus.” Iloinen sarkasmi piristää. Lisäksi useimmiten ”täytyy miettiä” ensin.

Ja eri tavalla tekeminenhän haastaa oikeasti. Se on usein pelottavaa ja työlästä. Kynnystä eri tavalla tekemiseen madaltaa asioiden kokeileminen. Sillä sen kautta on mahdollista päästä takaisin luovuuteen: ”Luovuus ei ole luonteenpiirre vaan toimintatapa.” John Cleese

Mitä Saku sitten tällä kaikella hakee? ”Luovuus on palautettava luovilta hulluilta kaikkien ominaisuudeksi, anastettava innovaatioprosessien ikeestä kaiken toiminnan ytimeen. Tällaisen luovuuden seurauksena maailmasta tulee useimpina päivinä hieman parempi.” Halleluja, sanon minä ja tarkoitan sitä.

Aivan lopuksi Saku vetää kaiken yhteen todella lyhyesti:

Koska olen luova, näen kaikkialla mahdollisuuksia. Tiedän, etten tiedä. Siksi kokeilen, tarkkailen ja reagoin.

P.S. Saku aloittaa kiitoksensa lauseella: ”Tämän kirjan synnyttäminen vei 25 vuotta.” Siltä se tuntuukin. Kirja on ajateltua, elettyä, tehtyä ja tutkittua elämää. Enkä voi olla lisäämättä, että maailman kulttuurihistoria tuntee ainakin kaksi teosta, joista kumpikin kypsyi 25 vuotta: Goethen Faust ja Wagnerin Parsival. Koska vertaaminen ei tee oikeutta kummallekaan osapuolelle, totean lopuksi: Good job, Saku.