Peilaus

Elämässä vaihtelevan innostumisen ja tylsistymisen taustalla on usein voima tai voimattomuus kytkeytyä todellisuuteen.

Ja kun haluaa, kyse on tavallisesti pienestä ponnistuksesta tuon yhteyden luomiseksi. Vieno askel ulos mielen vankilan avoimesta ovesta, ja yhtäkkiä tunnelma on toinen.

Innostuminen on uudelleen löytämistä. Ennen kaikkea uuden suhteen ja uuden yhteyden löytämistä. Tähän hetkessä kytkeytymiseen liittyy usein avautuminen ja toisinaan antautuminen kohtaamiselle, tilan tekeminen ja pienen särön salliminen mielen kelmeään pintaan.

Tästä tapahtumisesta seuraava innostumisen skaala on laaja ja kokemukset usein ihmisen itsensä näköisiä.

• Yksi laskee saappaansa suon vihreälle sammalmättäälle ja kokee ekstaattisen yhteyden luonnon ja sen voimien kanssa.
• Toinen tuntee syvien maailmansalaisuuksien avautuvan sinfonian sävelten, rytmin ja harmonian puhutellessa hänen sieluaan.
• Kolmas löytää itsensä ja elämänsä kirjasta, jossa kirjailija kuvaa juuri häntä kuvatessaan elämää kaukana täältä.
• Neljäs kohtaa ihmisen, ja kohtaamisen seurauksena moni asia saa uuden merkityksen ja järjestyksen.
• Viides havahtuu työnsä merkityksellisyydelle kohdatessaan asiakkaan silmien loisteen.

Elämässä on paljon toistuvia asioita. Uuden suhteen luominen tuttuun asiaan sähköistää olemisen. Samalla tapahtuu latautuminen, kuin olisi yhteydessä voimanlähteeseen.

Mikä on se pieni liikahdus mielessä?

Saman esineen katsominen toisesta näkökulmasta? Saman ihmisen kohtaaminen toisessa ympäristössä?

Vaiko oman mielen yllättävä törmäyttäminen olosuhteissa, jotka ovat todellisuudessa aina uusia ja kaiken takana onkin suostuminen tuohon uuteen?

On hetkiä, jolloin haaveilen tästä: Omasta mielestä murtautuminen sanoilla, jotka oikeasti ulottuisivat mielessä liikkuviin asioihin ja jotka samanaikaisesti ulottuisivat toiseen ihmiseen.

Hetki, jolloin saa olla kipinöiden oma.