Autonomisaatio

by Mikko Taskinen

Kenelle sinä myyt itsesi, aikasi ja työpanoksesi? Tätä kysymystä Marx pohti aikoinaan ansiokkaasti Pääoma-teoksessaan. Nimenomaan pohti, sillä hänen ratkaisunsa eivät olleet aivan hänen pohdintojensa veroisia, hänen nimeensä vannoneista käytännön soveltajista puhumattakaan.

Mutta kysymys, se osuu ja upottaa edelleen. Ja kaiken takana voi tuntea tämän kysymyksen leijailevan kuin kommunismin aave: ”Kenen elämää elät?”

Olemme eläneet viimeisinä vuosina suurta automatisaation liittymistä autonomisaatioon. Suorittavan työn väheneminen on paradoksaalisesti nostattanut kysymyksen suorittamisen mielekkyydestä. Tai ehkei se olekaan niin paradoksaalista, pikemmin itsestään selvää.

Ihmiset alkavat havahtua, ja olosuhteiden muutos auttaa havahtumisessa. Suorittamisessa ja puurtamisessa oli mielekkyytensä niin kauan kuin ihmiset elivät unessa, jolle harvat näkivät vaihtoehtoja. Totteleminen, käskyjen ja määräysten ja ohjeiden itsestään selvä noudattaminen sopi hyvin tuohon eilisen maailmaan.

Vahvistuva kaipuu itsensä liittämiseen, vapauteen toteuttaa ja toteutua näkyy ja kuuluu. Eikä se ole vain uuden sukupolven vaan kaikkien sukupolvien asia. Mielekkyyden ja merkityksen kokeminen on osa ihmisyyden dna:ta eikä se synny ilman ihmisen mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä.

Tämä kiteytyy työn omistajuudessa. Omistajuus on omaksi tekemistä. Sitä, ettei mikään eikä kukaan ole esteenä suhteen ja yhteyden luomiselle ja vahvistamiselle omaan työhön.

Näyttökuva 2015-01-23 kohteessa 7.12.11

Miten tätä omistajuutta sitten luodaan? Omaamalla rohkeutta ottaa vastuu, itsenäisesti. Vastuu tarjoaa vapauden ja riippumattomuuden liittyä kaikella sillä, millä voi. Sillä ensin on oltava itsenäisyyttä ennen kuin aitoa ja hedelmällistä liittymistä tosiin. Tai kuten Stephen R. Covey kirjassaan Tie menestykseen sen muotoilee: ”Hyvät suhteet muihin perustuvat itsekuriin ja itsensä hallitsemiseen.”

Ja tämän kautta tulee mahdolliseksi – mikä muu kuin parhaan toteutuminen: ”Rohkaisemme (toisissa) heidän luonnollista kasvuaan, minkä ansiosta he pystyvät panostamaan yhteistoimintaan, toisten auttamiseen, itsekuriin ja henkiseen ryhtiin – löytämään itsestään sen, mikä heissä on ylevintä ja parasta, ja elämään sen mukaisesti.” (sama)

Kun heimoistuminen ja co-working-tilat yleistyvät myös yritysten sisällä, on autonomian perustalta pienempi mahdollisuus eksyä joukkoon, joka latistaa tai on tehoton. Parhaan antamisesta tulee hyvää työarkea.

Mainokset