Peilaus

Mieli laulaa, että pitäisi niin montaa yhden päivän ja viikon aikana. Mikä sen lauluista on totta?

Kun hetkeksi nostaa sormet näppäimistöltä ja pysähtyy kuuntelemaan mielessä tapahtuvaa draamaa, huomaa melko pian mielen illusorisen luonteen. Äänet kyllä vievät, jos suostuu niiden vietäväksi, mutta näin ei tarvitse käydä.

Äänten alkuperä jää toisinaan tuntemattomaksi, mutta ei se välttämättä ole tärkeää. Tärkeintä on voida sanoa seis! ja sitten katsoa, millä oikeasti on merkitystä ja mitä oikeasti on aika tehdä.

Meillä on ihmisinä velvollisuutemme toisia ihmisiä ja itseämme kohtaan. Molemmat tarvitsevat meitä. Mitä ja miten tekemällä täytän tuon velvollisuuteni ja vielä ilolla noita kumpaakin kohtaan? Kun vain tekojen seurauksilla eli lopputuloksella on väliä.

Tämä on sama kuin siirryttäisiin siihen, että palkkaa maksetaan työstä eikä työajasta. Elämä maksaa siitä, millaisia vaikutuksia sain aikaiseksi, ei siitä mihin kaikkeen ehdin ja mitä kaikkea tein.

Tämä on herääminen. Elämä jäsentyy tästä yksinkertaisesta katsauksesta toisin:

Juoksemisen sijasta kävele – useimpiin asioihin ehtii paremmin rauhassa

Piiskaamisen sijasta kiinnostu – asenne avaa asioita uudesta näkökulmasta

Sättimisen sijasta kannusta – olet oikeasti enemmän, kun annat itsellesi tilaisuuden

Stressaantuneena ja väsyneenä olen vain puolet siitä mitä voisin olla. Turhasta taakasta irtipäästäminen ja ”pitäisin” korvaaminen sanoilla voisin ja haluaisin – saan jostain syystä paljon enemmän aikaiseksi. Saman tien olen pelkästään energiani puolesta enemmän myös muille. Tämäkin on hieno päivä.