Peilaus

Harjoitteleminen on sitä, että kehitetään olemassa olevia kykyjä ja vahvistetaan jo olemassa olevia resursseja seuraavalle tasolle.

Aktiivinen kuuntelu -harjoitus ei ole tästä poikkeus.

Jokainen oppii kuuntelemisen taidon lapsesta lähtien. Miten pitkälle koen tarpeelliseksi kykyäni kehittää: mikä minun tarpeeni on ja tunnistanko sen? Ihmiset erottaakin toisistaan se, millaisia tavoitteita ihminen luo tunnistamansa tarpeen perusteella.

Ja ennen kaikkea: tunnistanko toisten ihmisten tarpeet eli miten herkällä ja aktiivisella korvalla kuuntelemisesta olisi iloa ja hyötyä? Kyse on asenteesta: Miten pitkälle haluan ulottua kyvyssäni, miten pitkälle haluan kehittyä ihmisenä, ”paremmaksi eläjäksi”.

Sellaiseksi, joka itsetuntemuksensa perustalta osaa huolehtia itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan niin, että siitä jää annettavaksi muillekin?

Arkisen kuuntelemisen uusi ulottuvuus tulee näkyviin siinä, mitä kuunnellessaan alkaa kuulla.

• Aktiivisuuden voimistuessa alkaa kuulla sellaista, mitä toinen pyrkii puheellaan sanomaan, välittämään ja toteuttamaan.
• Seuraavassa vaiheessa alkaa kuulla sitä, mikä vasta toisessa elää impulssina, potentiaalin hämärissä.

Tällaiset kuulemisen hetket ovat aluksi harvinaisia, tähtihetkiä kohtaamisissa. Ne syntyvät usein energiatason ollessa kohdallaan. On voimaa läsnäoloon ja siinä ponnistamiseen.

Erityisen hienoa harjoittelemisessa on se, ettei siinä kehitetä jotakin uutta ja erityistä esiin. Kyse on olemassa olevan kuten tässä tapauksessa erityisten hetkien tekemistä yleisemmiksi, arjen juhlaksi. Harjoitteleminen mahdollistaa tämän.

Kuunteleminen ja kuuleminen dialogisuuden ja todellisen vuorotellen vaikuttamisen perustana luo tässä uuden ulottuvuuden. Vaikeasti ymmärrettävä ja tavoitettava tulee ymmärrettäväksi. Syntyy yhteys, josta tulee läpäisevä eli sinun ja minun välinen erillisyys liudentuu.

Arjen ulottumisesta syntyy arjen ihme.